Sivut

torstai 7. helmikuuta 2013

Doriksen bestikset ja karvajuttuja

Annin gerbiilien koti

Päästäkkee pois täältä!
Sega

Sega

 zenda

  zenda

Sega
 Doriksella on ehdottomat suosikkikaverit Kiikalaan mentäessä: Annin gerbiilit!! Se voisi istua vaikka ja kuinka kauan katselemassa miten pienet hännälliset liikkuvat vikkelään terraarion reunasta toiseen, välillä kaivelevat ja kuopivat pohja-aineita. Välillä se haistelee terrariopöydän hyllyssä olevia ruokia ja jatkaa taas tuijottelua. Ihan hölmö koira. Hurri katselee gerbiilejä syönti mielessään, mutta Doris vaan tuijottelee niitä.

zenda ja Sega on siis parasta perjantai-illan viihdettä, kera oikeiden tuoksujen ja aitojen äänten! Kieltämättä täytyy myöntää, että kyllä itseäkin vähän lapsettaa kun saa laittaa kavereiden asunnon uuteen järjestykseen ja näkee miten ne selkeästi tykkää kun on uusia paikkoja ja pahvinpaloja tutkailtavana ja nakerreltavana.

Tammikuun loppupuolella Dorikselta poistettiin silmäluomesta tukkeutunut talirauhanen, joka talia kerätessään kasvoi tasaista tahtia. Ainoa hoito oli leikata rauhanen pois, koska tukkeutuman vuoksi se kasvaisi kokoa jatkossakin. Eli siis kaveri lääkäriin, vaa'an kautta rauhoitukseen ja hoivaan jättäminen osaaviin käsiin.

Doriksen painohan oli joulukuun puolessa välissä aivan hirmuinen, täysin sokeana olin päästänyt sen varsin pulskaan kuntoon, pentuihin vedoten tietysti. "Ei se ruokinta niin tarkkaa ole, kun pennutkin kuihduttivat sitä..." Niinpä niin, ja painossahan se näkyi. Mittari näytti lukemaa 34,2 kg joulukuussa, hävetti... Tammikuun loppupuolella oli sitten leikkausaika, jolloin otettiin vaa'an kanssa revanssi. Nyt lukema oli "enää" 32,4 kg, jotain ollaan saatu pois kylkiluiden päältä. Vielä olisi 2 kg sen parhaaseen kuntoon, pakko onnistua. Liikuntaa lisää, niin läski muuttuu elimistössä lihakseksi. Sekä koiralla että ruokkijalla. ;)

Leikkaus meni hyvin ja haava ei ole tihkunut juurikaan. Antibioottikuuria ei tullut sen kummemmin kuin silmätippojen muodossa. Hyvä juttu, ettei koko koiraa tarvinnut lääkitä. Muutenkin haava on mun mielestä parantunut hyvin ja Doris ei ole ainakaan toistaiseksi yrittänyt raapia paikkaa. Pienimuotoisen ongelman ollaan kohdattu kaulurin kanssa, joka päällä ulkoiltiin ekan viikon ajan. Olen päästänyt Doriksen ulkoilemaan vapaana, riskin kera tietysti. Toistaiseksi homma on mennyt hyvin haavan osalta, ei niinkään kaulurin kannalta. Tällä hetkellä kauluri on teipattuna kasaan, mutta en enää ole pitänyt sitä päässä. Katsotaan kun rupi alkaa irtoamaan, että aiheuttaako kutinaa siinä vaiheessa. Alla kuvissa leikkauspäivän potilas. Doris oli niin väsynyt, että nukahti kumikana suuhun ja nukkui tyytyväisenä lääkepöhniä pois.



Ja kun pöhnät oli nukuttu pois, niin seuraavan päivän aikana ulkoilun jälkeen oli ovella vastassa tälläinen tapaus. Silmistä melkein näki selostuksen, että se vaan repesi pidikkeistään itsekseen, Doriksella ei ollut osuutta asiaan. ;) Tässä vaiheessa vielä ei oltu tarvittu teippiä, mutta parin päivän päästä kauluri oli kauniin retro-oranssi korjailujen jälkeen.


Lattiat pursui vielä pari viikkoa sitten karvoista, kun Hurri ja Pimu tiputtivat samaan aikaan turkkia. Doris sitä vastoin kasvattaa valtavan hienoa takkia itselleen, turkki on PAKSU!! Pituutta ei vielä ole ja tuskin tulee olemaankaan, mutta tuuhea ja paksu se on. Häntä on aivan klani, mutta sekin näyttää pituuskasvun merkkejä hyvällä vauhdilla. Eli kun 2 tiputtaa ja 1 kasvattaa, niin imurointi on taattua lähes päivittäistä duunia.

Rico ottaa rennosti hoitolaisaikansa täällä tyttöjen keskellä. Nesiillä on Kiikalassa juoksut ja Rico on sen aikaa Pöytyällä hoidossa ja evakossa. Melkosen rauhallinen ja rento tyyppi, ei juuri murehdi mistään. Hurri keksii konnuuksia tuon tuosta, mutta velimies Rico vaan istuu ja tsekkailee systerin puuhia. Toki löytyy Ricota vauhtiakin, mutta se on niin erilainen Hurriin verrattuna. Pieni enkeli suorastaan.


Pimu-rouva täytti eilen 6.2. 8 vuotta, monen monta vuotta sitten se oli vielä vastasyntynyt viaton pallero. Mutta eipä ole enää, nykyään se hoitaa hyvin kärttyisen mummon roolia. ;) No ei nyt ihan koko aikaa, siitä on tullut varsin leikkisä sekä Hurrin myötä että aikuisia uroksia kohtaan. Se käy ihan kierroksilla, kun urokset alkaa vikittelemään sitä. ;) Ennen sitä ei muut koirat ole kiinnostanut juurikaan lainkaan. Aikaisia aamuherätyksiä se ei siedä ja myöskin illan viimeisen pissaulkoilun voi ihan hyvin jättää väliin mustien rynnätessä ulos. Eli sisällä lämpimässä on paljon parempi olla.

Allergiat, lihakset ja psykologiset jutut on sen kanssa nyt taas otettu enemmän mietinnän alle, fyssari aika sille on varattuna huhtikuulle. "Yllättäen" fysioterapeuteille on nykyään hurjan pitkät jonot. Ruoka-aineista allergisoivia kalastellaan kokeilujen kanssa ja osa safkoista ollaan nyt taas saatu poimittua selkeät merkit osoittavien tai täysin oireettomien koreihin. Karvanlähtöaika ei juuri helpota tutkailua, koska turkki on sen vuoksi huonossa kunnossa.