Sivut

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Kokeilua kokeissa ja kennelyskä

Ei alkanut Roobiksen koekausi kovin hyvin Eurajoella 15.4. sunnuntaina! :D Tuloksena WT-kokeesta AVO-, 0 pisteen kera. En edes pysty suhtautumaan siihen vakavasti enää, se meni niin penkin alle. Koe oli Doriksen ensimmäinen sitten vuoden 2010 syksyn, joten jälkikäteen ajatellen ihan ymmärrettävääkin, että koetilanne oli sille liikaa. Eihän se ole joutunut sellaisiin pitkiin aikoihin. Noh, tekevälle sattuu ja sattumisista oppii! Jos vois sanoa.

Doris oli avoimen luokan toinen suorittava koira, mielestäni ihan hyvä kohta startata. Odoteltiin ensin alokasluokan suoritusvuorot, koska koe suoritettiin rasti kerrallaan kaikkien luokkien ollessa peräkkäin rastilla. Luonnolisesti rasti muutettiin luokan vaihtumista ennen. Odoteltiin 11 koirakkoa ja sitten oli meitin vuoro näyttää. Ihan vituiksi meni, Doris oli niin täpinässä, ettei pystynyt suorittamaan ensimmäisen rastin kakkosmarkkia. Molempiin heittoihin tuli laukaus. Itse tein tyhmästi, koska päätin, että koira menee rastin ilman suurempia ohjauksia ja avustuksia. Jos ei mene, niin sitten on menemättä. Toisaalta, en edes tiedä, olisiko kuunnellut ohjausta siinä huumassa. Ensimmäinen vaikeus tuli kun piti istua märälle kaislikonpohjamaalle. ;) Heitot ja laukaukset se odotti hienosti, lähti käskystä. Jälkimmäistä heittoa etsi liian kauan ja palauttamisen jälkeen muka unohti ensimmäisenä heitetyn damin. Taas passiin ja odottamaan toista rastia.

Seuraavana ohjausrasti, johon laukaus. Lähetyksessä jäi paikoilleen käskystä huolimatta ja tuijottamaan ampujaa. Siinä vaiheessa totesin, että kiitos riittää, ei tule mitään. Se on tilanteesta niin hämillään, että koetta oli mielestäni turha jatkaa. Vähän samalla linjoilla oli myös tuomari. ;) Eli käytiin tsekkaamassa treenattava asia: vieressäni odottaminen kun istun tuolissa ja laukauksensieto niin, että aivot toimii vielä rastilla. Koetilanteiden luomista siis myös treeneissä! Dorikselle vaikeinta koko päivässä oli odottaminen vieressäni, se ei kestä kun istun tuolissa. Sitä treenataan nyt sitten joka kerta treeneissä.

Milo tuli hoitoon 13.4. ja puolisen viikkoa oltuaan se alkoi yskiä. Eli kennelyskän poikasen saanut jostain. 21.4. yskimisen aloitti Hurri, tosin vain satunnaista köhimistä. Käytännössä tämä kuitenkin tarkoittaa, että Doriksen kanssa en aio mennä pariin viikkoon treeneihin tai kokeisiin, jottei tartunta sitten siirry eteenpäin...!

Even eka serti!!

Doriksen pentu, Eve (Flatkiss Forever Whatever) sai Loviisan näyttelyssä 21.4. ensimmäisen sertinsä!! :)
Eve oli JUN ERI 1, SA, SERT, VSP

Ikää neitokaisella on vasta 11 kk ja silti tuomari palkitsi sertillä. Eve oli näyttelyn ainoa narttu ja junnuluokassa. Tuomari oli todennut että vähän hassua nyt tehdä näin ja antaa serti junnunartulle, mutta koska koira on SAn arvoinen, ei sSAta voi jättää antamatta sille. SAn (sertin arvoinen) saatuaan oli selvää, että ainoa narttuna Eve tulisi saamaan sertin! :D Hienoa Eve ja Mirka! Tuomarina oli Hannele Jokisilta, joka on myös aikoinaan antanut Latviassa Dorikselle junnusertin ja Suomessa ihan oikean sertin ja asettanut Doriksen ROPksi. Ilmeisesti siis tietty tyyppi miellyttää häntä, eikä huono tyyppi ollenkaan! ;) ;)

Eve poseeraa, missäs muuallakaan kuin sängyssä. Juuri siellä missä pienen itsepäisen pennun kuuluu ollakin. 


Milon oppipäivät Pöytyällä

Doriksen pentu Milo (Flatkiss Faith No More) tuli meille hoitoon reiluksi viikoksi, kun isäntä porukka suuntasi etelän lämpöön. Ja ilomielin otinkin miehenalun vastaan! Varsin komea sälli, vaikka itse sanonkin!! Ja tottelevainenkin vielä, joten aina vaan paranee. Ensimmäiset pari yötä oltiin Kiikalan nurkilla porukoiden luona. Siellä Milon leikkikaveriksi osoittautui Rico, vähän meni serkuksilta leikki jopa härskin puoleiseksi, molemmat kun uroksia kerran ovat...

Anissa sanoi, että voin treenata Milon kanssa ihan vapaasti ja opettaa uusi asioita sille. Ja näinpä tein, joka päivälle jotain uutta. Opetin Milon mm. tekemään kaikkea joka koiralle tärkeää arkiaskaretta:

- Nukkumaan sängyssä. Mutta vain koska sillä oli koti-ikävä. Ja oli se aika ihana kainalossa.
- Kiipeämään itse nojatuoliin nukkumaan. Koirien nojatuoliin.
- Pimu-mummero voi olla aika suorasanainen joskus. Aina kannattaa kyllä koittaa ystävyyttä.
- Doris-äippä löytää kaikkia kivoja asioita, sitä kannattaa seurata.
- Peuranpapanoiden syönti äipän opastuksella, myös kuraojaa pitkin juoksu on kivaaaaaa peräkkäin!!
- Hurri on vähän tosikkomainen, leikkimään saaminen on vaikeaa.
- Maalla saa juoksennella pihalla pitkin poikin, se kannattaa käyttää hyödyksi omiin retkiin...
- Kompostiverkko on vain hidasta, sen alta, päältä ja sivuilta pääsee kätevästä "kielletylle" puolelle!
- Peuranluut on tosi herkkua, vaikkakin loppuun kaluttuinakin.
- Turo ei tykkää, kun kiipeää sohvalle. Koirien tulevalle sohvalle kylläkin. Tylsä.
- Kerjääminen ei kannata, se on turhaa. Mutta vahingossa voi lattialle tipahtaa jotain kun on mämmikäpälä hoitaja.
- Sänkipeltoa edestakas juoksentelu on päättömän hauskaa. Ja kun toisia koiria on 3 ja kaikki eri suunnassa, voi niiden luota juosta toisen luokse. Vauhti on parasta! ;)
- Pakettiauton takaosassa matkustaminen on jännää. Mutta jos toisetkin, niin minä myös!
- Mäntymaahikkaiden kaivaminen maasta on kivaa! Ja jso ei lyödy maahikasta, niin voi syödä sammalta. Nam!!

Nämä kaikki ja paljon muutakin huisin tärkeää ja opettavaista Milo kokeili ja oppi 10 päivän aikana Pöytyällä! :) Todennäköisesti tämän listan jälkeen Anissa ja Pekko ei enää poikaa tuo tänne hoitoon, mutta aina paikka on vapaana täällä äijälle!! Ja myös Bonolle, kun raksa saadaan taputeltua valmiiksi joku päivä!

Ihan oikeitakin asioita Milo oppi, kuten että kani- ja fasaanidami on tosi hienoja juttuja ja niistä täytyy pitää hyvää huolta ja kantaa antaumuksella. Myös mun kanssa nometreeneissä malttiharjoituksessa toimi erinomaisesti ja totteli koko viikon ajan käskyjä, joita sain ohjeistukseksi käyttää mm. ruuan kanssa ja tottelevaisuuteen. Aivan sydämmelisen ihana mies, Miloa reilun viikon katselleena ei edes tarvitse miettiä, että minkä vuoksi Dorikselle pennut teetän uudelleen!! Niin tasapainoinen, hyvän hermorakenteen omaava junnu, että sydän melkein sulaa! Ja "omaa" tuotostahan on aina helppo kehua, mutta valehteleminen olisi rumaa. Joten tarkoitan joka sanaa! Myös muut Doris-Diesel pennut ovat samantyyppistä sakkia, innolla ja sydämellä seurailen mitä niistä kehittyy aikuisena ja koekoirina!

Alla kuvia Milon seikkailupäivästä pellon ihmeellisessä maailmassa!! :) :)











keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Pentusuunnitelmat etenee!! :) :)

Ainakin sen verran, että nyt on uros päätetty Dorikselle ja saatu myös suostumus sen käyttämiseen! :) Turhaan en ole jännittänyt, että mitä uroksen omistaja vastaa kyselyyn. Eli Doorilainen sai sulhasekseen uroksen Etelä-Ruotsista, Skattkammarens Dr No "Signel" tulee olemaan uros, jolla Doris astutetaan ensi syksyn juoksuista. Odotettavissa varsin toimeliaita, vauhdikkaita ja määrätietoisia koiranpentuja. Ainakin näin ajatuksissa.

Tilannehan alun alkaen oli se, että halusin Dorikselle uroksen, jolla on draivia työskentelypuolella, näyttää perusflatilta, jolla on tuloksia ja terveyttä itsellä & suvulla ja jonka luonne on muutenkin tasapainoinen! Ja ennen kaikkea, sellainen joka sopisi Dorikselle tasapainoittamaan sen ominaisuuksia! Melko simppelit vaatimukset, mutta ei ollutkaan niin helppoa kun lähti käymään uroksia läpi. Tai sitten sain vain helposta hommasta tehtyä vaikeaa... Monta lupaavaa löytyi, mutta yksi karsiva ominaisuus oli esim. Doriksen kantama keltainen geeni. Parit kirosanat aiheutti jo pelkästään tuo. Sitten oli joitain terveysjuttuja ja siihen vielä päällä henk.kohtaiset mieltymykset ja sukutauluissa olevat koirat. Vaikeaa!!

Signel tuli jotain kautta satunaisesti vastaan ja olin heti myyty! Vielä tarkempaa taustan tutkimista tulosten ja terveyden osalta lähisuvussa, hyvältä näytti! Sattui vielä olemaan kohtuullisen matkan päässäkin, Malmössa. Sitten meiliä menemän ja jännittäen odottamaan vastausta. Kun vastaus tuli, Kristin kertoi että koirana on erittäin mukava jne muita ominaisuuksia koirasta. Ja myös sen, että Signelillä on suunnitelmissa tehdä vain muutama pentue tarkkaan valituilla nartuilla, joka sai pienen epävarmuuden nousemaan. Vain muutama tarkkaan valittu narttu, kiva! Kennelinä Skattkammarens on selvästi enemmän suuntautunut koepuolelle kuin näyttelyihin, näyttelyissä käydään vain hakemassa tarvittavat tulokset valionarvoa ajatellen. Joten odottavat varmasti hyviä koetuloksia nartuilta. En kuitenkaan antanut periksi, vaan sovittiin, että lähden katsomaan Signeliä ja samalla näkevät Doriksen. halusin nähdä koiran livenä, koska kertoivat olevan erittäin vauhdikas ja itsetietoinen koira pentuna. Myös ulkomuodon vuoksi halusin päästä "käpälöimään" koiraa.

Seuraava jännitys aiheutui siitä, kun Signeliä ei oltu geenitestattu värin osalta. Jos siltä löytyisi keltainen geeni, olisi yhdistelmä unohdettu samantien. Kristin ystävällisesti testasi Signelin ja tulos oli BBEE. Eli se kantaa vain mustaa!! :) JEI!!! Tämän jälkeen varaamaan matkaa, joka ajoittui maaliskuun puoleen väliin. Samalla käytiin Malmö KV näyttelyssä, mutta se osoittautui turhaksi päiväksi, tuloksena EH. Tarkempaa Malmön reissusta aiemmassa blogitekstissä ja kuvia reissusta. Kun treenailut menivät hienosti Dorikselta Kristinin ja Karinin kanssa, niin lähdettiin hyvillä mielin kotiin odottamaan mitä miettivät Doriksesta. Ja samalla sain aikaa miettiä, mitä pidän Signelistä nähtyäni sen livenä. Matkaan lähtemiseen olin tyytyväinen, sain juuri sen minkä vuoksi halusin livenä nähdä Signelin.

Signel on työskentelijänä nopea, mutta silti hyvin ohjattavissa. Se reagoi hyvin pilliin ja käyttää nenäänsä markkeerauksissa hyvin alueelle saavuttaessa. Kristinin mukaan riistan kanssa ei ole ollut mitään ongelmia ja koira toimii niiden kanssa spontaanisti. Suku on tervettä luuston osalta ja Signelin takana oleva emälinja on mielestäni erityisen hieno työskentelyominaisuuksiltaan. Ja mikä parasta, vaikka ovat käyttöön suuntautuneita, ne näyttävät ihan perusflateilta. Sukutaulussa ei lähisukulaisissa ole sellaisia koiria, joita Suomessa tällä hetkellä olisi kovin paljon flattikannassa, joten senkin vuoksi olen kovin innoissani tästä koirasta. Toki kyllähän sieltä löytyy takaa koiria, joita on Suomessa, mutta ei kovin kertautuvasti. Sukusiitos tulee lähinnä Doriksen omalta puolelta.

Alla muutama kuva treeneistä. Signelistä en ottanut seisotus/poseerauskuvia, se unohtui kaikessa muussa menossa ja kysymysten esittämisessä. Oli erittäin mienlenkiintoista päästä näkemään paikan päällä työskentelemässä Signel, Signelin sisko Mecka sekä Signelin puolisisko Fleece ja emän sisko Inca. Kaikki toimivat mielestäni hyvin, toki niiden kanssa ollaan myös treenattu. Pitkissä markkeerauksissa meni ehkä hieman pitkäksi koirat muutaman kerran, mutta muuten toimivat hyvin! Kaikkiin kysymyksiini sain vastauksen, jotka vaan muistin/keksin esittää. Karin (kasvattaja) ja Kristin vastasivat mielestäni rehellisesti ja kertoivat myös epäkohdista, joita näkivät koirissaan. Lisää tietoja löytyy Skattkammarens kennelin sivuilta. Siellä ei ole omaa sivua Signelille, mutta tuloksia ja kuvia löytyy uutisista sekä "resultat" osiosta Dr.-pentueen kohdin. Huomatkaa uutisia lukiessa, että sisko Mecka (S. Hot Lips) ja veljet Dr. ovat saaneet kivoja tuloksia nuoresta iästään huolimatta!!

Mecka, Signelin sisko

Signel vauhdissa

Signel

Signel

Signel

Signel

Mecka, Signelin sisko

lauantai 7. huhtikuuta 2012

Pentutreffit Kiikalassa

Lauantaina keskellä pääsiäistä kokoontui kasa Diva-Figo-pentuja. Ja Sipe. Doriksen pentu. :) Aaaaaaivan ihana päivä! Ulla ja Figo&Topi tulivat Suomeen jo perjantai aamulla ja osallistuivat myös Salon Seudun Noutajien match showhun Figon kanssa. ;) Anni osallistui myös Doriksen kanssa, joka käyttäytyi hyvin siitä huolimatta, että mä pidin pentujen kehän järjestystä yllä kovalla äänellä. ;) Doris on ihan vaan "vähän" mun perään.

Lauantaina mukana oli kiva kasa Diva-Figo pentuja: Muska, Tosca, Toby, Ludde, Välkky, Rico ja Hurri sekä Doriksen penneli Sipe. Ihana siperialainen, niin Dorismainen hassu koira!!  Osaa vaatia vuoroaan, mutta malttaa silti kun pyydetään. Pentujen kanssa käytiin läpi vähän mitä ne osaavat tässä vaiheessa ja mitä tulevaa kesää ajatellen tulisi keskittyä tekemään. Ulla veti treenit ja Minä tällä kerran keskityin kameran kanssa duunailuun ja sivuohjeiden antoon. Aivan loistavaa, että niin moni pentu pääsi katsomaan isä Figoa ja näkemään mitä tavoitteita voi asettaa omalle koiralle! :)

Doris tähtää kokeisiin!

Ihan selvästi! Se on vetänyt tällä hetkellä päälle vaihteen, joka suorastaan huutaa kokeisiin osallistumista!! Pääsiäisviikon aluksi treenattiin maanantaina Ainon ja poikien kanssa Pöytyällä appiukon pelloilla erinäisiä ohjauksia ja markkeerauksia, kaikki meni oikeastaan aivan nappiin! Jos Doris keksi jotain omaa toimintaa väliin (otti häiriöhajuja damikassista kaukana), sain pysäytettyä sen pillillä ja ohjattua linjalle takaisin. Mitä tapahtui, en tiedä, mutta kaikki toimi täydellisesti! Se pysähtyi pillitykseen kesken hajujen, otti kontaktin (80m) ja kähti ohjauksen suuntaan alkupeäiseen määränpäähän. Joillekin ehkä arkipäivää, mutta meille aivan uusi asia kesken omien toimintojen! Hienosti näytti puolikas herneen koko pelittävän! Hurri on päättänyt esittää jotain hitaampaa vaihdetta itsestään, joten suorittakoon sitä seuraavan kuukauden ajan. Jos sen jälkeen ei ala vauhti löytymään (juoksut loppuivat 3 vk sitten), niin sitten täytyy miettiä uudelleen miten saadaan pikkulikka kiitämään!

Sama homma keskiviikona, pienillä äärirajoilla treenaamista ja oikeastaan mikään ei mennyt pieleen. Vähän hassua.Otettiin samalla kokoonpanolla kuin maanantaina treenit, mutta nyt Ainon ja poikien pellolla Oripäässä, naapuripitäjässä. Ihan uusi ja vieras maasto. Ensimmäisenä vuorossa oli junnut, Hurri ja Tempo. Jätettiin muistit, otettiin parit markit ykkösinä ja kakkosina ja sen jälkeen muistit. Vaihdettiin paikkaa, sen jälkeen markit hakkuu-aukean yli ja sitten vielä muistit samasta paikasta, eri suunnasta kuin aiemmin. Näin oli pikkukoira täynnä kuraista peltoa ja valmis siirtymään autoon. Doris kehiin! Ensin sokko-ohjaus Dorikselle Tuhtin suorittamisen jälkeen. Meni hyvin. Sitten malttia, Tuhtille markit, Dorikselle muisti samaan paikkaan. Dorikselle vielä linjamarkin rakentamista 3x kaksoismarkki, koko ajan samat paikat mutta eri lähetyskulma. Myös ohjaus toiseen markkipaikkaan. Hienosti toimi, vaikka oli suhteellisen iisipiisi tällä kertaa. Roobis toimii. Tämän jälkeen lenkille ja poikia komentamaan. ;)

Torstaina treenattiin Kiikalan nurkilla Kruusilassa, porukkaa oli kivasti paikalla, 8 koirakkoa suunnilleen. Jaettiin porukka kokeneempiin ja aloittelijoihin ja tehtiin omat tehtävät. Doris suoritti tehtävät ihan ok, 1-markki ja ohjaus meni ok, 2- markin toista pudotusta ei nähnyt (mun vika) ja linja 2-markissa se duunaili jotain ihan ihmeellistä toisella damilla. Meni muutaman kerran aivan damin vierestä, mutta ei nostanut damia. Avustaja ( Kiitti Reima!!) kävi potkaisemassa damia, mutta Doris katsoi vähän epäuskoisena, että korjaa taskuus jos kerran löysit damin. Kyllä se damin mulle sitten toi, mutta ihan kuin olisi etsinyt jotain muuta kuin sitä damia... Noh, tiedä häntä.

Perjantaina Doris pääsi osallistumaan Salon Seudun Noutajien järjestämään match showhun Annin kanssa, kun itse olin kehäsihteerinä pentujen kehässä. Doris-Burmalainen esiintyi hienosti Annin kanssa, sen verran sivusilmällä vakoilin tilannetta! Hieno koira tuo aktiivinen karvakasa! :)

maanantai 2. huhtikuuta 2012

Doris harjoittelee Malmössa oleskelua!

 Tämänlaisen haluan raksan pihalle, tavalla tai toisella!

 Matkaseurue mahtui hyvin Avensiksen taakse!

 Reissussa huomasin Doriksen saaneen harmaita karvoja kuonoon!

 Malmön uskomattomalla hiekkarannalla! Maassa on hiekka, ei lunta!!

 Roobis-Booris unelmoi uimaan syöksymisestä...

Hiekkaranta talven jäljiltä, kesäksi levät haravoidaan pois.

Vauhtiaaaaa!!

 Paikalliset linnuntassut

Makupalaa, jos oon nätisti!?

Aika kauan oon jo odottanut..!!

Raamia jolla osallistuttiin näyttelyihin. Erittäin Hyvä kroppa tuomarin mielestä.

Pääsimpä veteen. Ilman lupaa.

Vauhdikasta menoa

Ruotsalainen meri tuoksuu erilaiselta kuin suomalainen

Meidän B&B majoitus, jonka alkuvaikutelma ei ollut näin hyvä. :D

Kodinkonetta joka lähtöön, ei ehditty käyttää mitään näistä!

Pesukoneitakin oli 4 kpl, ihan näin paljon meillä ei pyykkiä kyllä tullut päivän aikana! :)

Pirkan damit 31.3.'12

Lauantaina startattiin ensin auto ja sen jälkeen startattiin kokeessa. Doris jäi katsomaan sisälle ulko-oven taa, että nyt jokin ei ole kohdillaan, pieni rääpäle pääsee mukaan ja hän jää sisälle!! Ilme oli sanoin kuvaamaton, korvat melkein varpaissa asti ja silmät niin suurina kuin mahdollista; "et voi tehdä tätä mulle!!". Hurri sen sijaan ihmetteli kun takaluukku oli varattu vain sille, tilaa yllin kyllin normaaliin verrattuna! Ajeltiin Pöytyältä Forssan Autokeitaalle, josta vaihdoimme biiliä ja saatiin seuraa Johannasta, Pasista ja Välkky-veljestä. Välkky kosi Hurria takaluukussa kovin, Hurri jonkin aikaa kesti nuoleskelua, jonka jälkeen alkoi murinalla vihjailemaan, että nyt riittäis jo. ;) Välkky ei ymmärtänyt, miksei Hurri arvostanut puhdistusriittiä. Hassut pennut!!

Pirkan Dameihin oli ilmoittautunut hurja määrä koiria ja kuten kunnon meininkiin kuuluu, maalaiskjoiran kanssa oltiin ensimmäistä kertaa isossa häppeningissä mukana. Eli tilannetta ei juuri oltu treenattu etukäteen... Ehkä virhe nro 1 jo pelkästään tämä. ;) Meidän Maahismäen tiimissä oli mukana Välkky (Sankka Merisumu) ja Tosca (Villi Meriheinä), kunnon junnukarkelot siis! Hurri pysyi hyvin mun mukana, ei juuri toisiin koiriin vetänyt, mutta tilanne sinällään oli vähän paineistava sille, se on vähän herkkis. Ensikertalaisina paikan päällä menimme tietysti liian aikaisin odottamaan vuoroamme, joten odottelua koepaikan vieressä tuli 2 tuntia ennen kuin pääsimme suoritus vuoroon. Virhe nro 2. Odotusvuoron aikana sitten tietysti jutusteltiin ja puheltiin kavereiden kanssa ja Hurri pääsi Pasin ja Pertsan rapsutettavaksi. Virhe nro 3, sille jäi aika paljon päälle ihmisten tyköön tunkeminen. ;) Tehtävävuoron tullessa Hurri oli kovin mielistelevällä tuulella ja vähän matelevainen.

Hakuruudussa Hurri ei ottanut etäisyyttä kuin 10-20 m, joten luonnollisesti dameja ei ihan näin läheltä löytynyt. Vähän harmitti, koska "kotona se on tehnyt hyvää hakua". ;) Keskeytin hakuruututehtävän itse, koska ei ollut järkeä jatkaa. Siirryttiin 2-markkeeraukseen, jonka Hurri teki muuten hyvin, mutta... ;) Markkeerauksen heittäjä oli hirmu kiva Hurrin mielestä ja palautusmatkalla törmäsi sitten toiseen damiin. Muutama vaihtokerto ja sitten mun luo. Toisen damin hakuun ja palautus. Eli molemmat damit tuli, mutta säätämisen kanssa. Tämän jälkeen ohjaukseen, jossa oli starttarilla ampuminen. Hieman jo valmiiksi paineistuneena starttari oli liikaa, ja Hurri siitä hieman vielä lisäpainetta otti ja ohjaustehtävä ei sen vuoksi onnistunut. Eli pisteitä ei kovinkaan paljoa kertynyt, mutta silti kokemus oli erittäin mielenkiintoinen!!

Päivän saldona saatiin kaikki lisää kokemusta, Välkky ja Tosca tekivät hyvää duunia ja saivat enemmän pisteitä kuin Hurri. Mä vähän ennen koetta lupailin, että kämmätään Hurrin kanssa tahallaan, jotta heille tulee parempi mieli pärjäämisestä. ;) Aivan mahtavaa, että saatiin joukku kasaan ja näkökulmaa kokeissa käyntiin! Loppusummana Hurrin osalta oli, että se ei ainakaan kestä pitkää odottelua ennen suoritusta. Se on myös saatava perustottiksella tulemaan heti oikealle paikalle sivulle, koska se ei kestä säätämistä asennon kanssa. Jälkikäteen on taaaaas hyvä sanoa, että treenaamisen kanssa olisi homma ollut helpompi suorittaa paremmilla pisteillä. Mutta toisaalta taas oli hyvä päästä kokeilemaan, miten kisatilanne vaikuttaa koiraan (ja ohjaajaan), jotta tiedetään mihin kiinnittää huomiota. Ja koiraan luottaminen on se tärkein asia. Homma sujuu paljon paremmin, kun ei tarvitse miettiä, että karkaako noutoon vai lähteekö damin kanssa kiertämään hakuruutua. Päivän opetus siis: perusasiat varmaan 100% toimivaan kuntoon, sen jälkeen koe on hauskaa ajanvietettä!!