3 on hyvä luku

Päivällä koirien kanssa ulkoillessa mietin vuoden takaista aikaa, jolloin koiria oli vain 2. Vain- sana sen vuoksi, että se tuntuu nyt kovin vajaavaiselta! Pimu ja Doris mahtuivat hyvin pikkuautoni takaluukkuun omaan tilaansa, koirankuljetuskopperooni. Kaupunki lenkit menivät kahden koiran voimin hallitusti, tosin vain tutuilla lenkeillä kun Pimu ei keksinyt pelätä mitään. Molempien kanssa ehti treenata hyvin, vaikkei Pimun kanssa enää tosissaan treenattukaan. Kunhan pääsi duunailemaan jotain. Ruokinta sujui kätevästi ja samoin hoitoonvienti vanhempieni luokse. Merireissut olivat helppoja kahden venettä rakastavan koiran kanssa jne...

Hurrin saapuminen laumaan kasvatti lukumäärän kolmeen. Tai toisin sanoen toin sen Pöytyälle ja Turolle ei jäänyt juuri muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä asia. Kyllä, osaan olla aika itsepäinen! Mutta perusteluthan olivat aivan loistavat; kun Doris siirtyy AVO-luokkiin harrastuksissa, täytyy olla joku aloitteleva koira, jota treenataan samaan aikaan. Kun Doris sitten jää eläkkeelle, on tämä uusi tuloskas jo AVO-tasolla nomen maailmassa. Eli ketju ei katkea ja harrastus ei pääse jäämään tauolle koiran puutteen takia. ;) Entä sitten Pimu? Pimun kanssa ei voida kokeisiin osallistua sen ahdistumisen vuoksi, joten se viettää ns. eläkepäiviä, on seurakoira maalaiseen tapaan. Eli uusi koira ei vie sen paikkaa harrastuskoirana. Näin perustelin itselleni ja yritin saada myös Turon ymmärtämään, tosin läpimeno oli varmasti aika heikkoa. ;)

Mikä sitten on muuttunut viimeisen vuoden aikana, kun Hurri liittyi lauman jatkoksi? Eipä juuri mikään!! Aikaa menee ruokinnassa yhden ruokakupin verran enemmän ja samalla ruokaa yhden koiran syömingin verran, mutta juuri mikään muu ei ole muuttunut päivittäisten tapojemme osalta. Pimu viettää onnellista maalaiselämää ilman julkisten paikkojen "pahoja juttuja". Se kaivaa myyriä ja haukkuu pihalle tulevat autot ja ihmiset. Lenkeille tekee omaa reissua, tulee jossain vaiheessa aina pistäytymään näkösälle. Doriksen kanssa käymme treeneissä ja siinä sivussa menee samalla tuo pienempikin rontti, Hurri on aivan huomaamaton treenireissuilla. Ennen ajat jotka odotin vuoroani, voin käyttää nyt Hurrin treenaamiseen. Eli odotusaika tulee käytettyä suorastaan hyödyllisesti! Hoitoon olen koirat saanut vanhempien luokse samalla lailla kuin aiemmin, heille tietysti kiitos kun ottaa tälläisen lauman omansa jatkoksi (yhteensä 6 koiraa)! Hurri on myös todettu pysyvän veneen laitojen sisällä, joten se menee siinä samalla kuin Pimu ja Doris. takaluukkuunkin nuo mahtuvat hyvin, tosin pitkille matkoille pitäisi varmasti Pimun päästä etupenkille. ;)

Lenkeillä on yksi koira enemmän juoksemassa, mutta se ei sinäänsä vaikuta mihinkään. Kun on tottunut sähläämiseen kahden koiran remmien kanssa, on se kolmas remmi siinä jo ihan yhdentekevä ja menee samalla. Lisäksi Pimu on saanut lositavan leikkikaverin! Hurri leikkii Pimun kanssa enemmän kuin Doriksen, Pimu ja Doris eivät juuri leiki enää lainkaan, niillä on lähinnä selvittelyä lauman pomon paikasta. Pimu on Hurrin suurin idoli ja seuraa tarkasti mitä vanhamuori tekee. Kaikilla kolmella on aivan omat tapansa ja jokainen on niin erilainen kuin koirat keskenään vaan voivat olla. Silti ne jokainen omalla tavallaan hurmaavia tyyppejä, niin hyvässä kuin huonossa!

Rahaa tähän karvaiseen sakkiin uppoaa enemmän kuin omiin shoppailuihin, mutta toisaalta mihin tarvitaan uusia korkokenkiä tai talvitakkeja, kun vanhoillakin pärjää. Varsinkin, kun vaatetus suurimman osan ajasta on käytännöllistä ja metsässä rämpimiseen suuntautuvaa. ;) Siellä menee joka kerta samat vaatteet, ei tarvi paljoa muotia seurailla! Jokaisella on omat rahan läpensä, mutta kaikista hintavimmaksi on varmasti tullut oma kultapalloni Pimu, jolle on sattunut ja tapahtunut vaikka mitä. Kaikesta sen rauhallisuudesta huolimatta!! Olen todennut moneen kertaan itselleni, että kun koirat voivat hyvin ja ovat hyvässä kunnossa, niin olen itse kaikista onnellisimmillani!! Uudet vaatteet tuskin pystyvät pitämään yllä pitkäaikaisesti sellaista tyytyväisyyttä, jota koirien kautta ja niiden touhuja seuraillessa saan irti!

Eli 3 menee siinä ihan samassa kuin 2, olettaen ettei jatkuvasti tarvitse eläinlääkärissä ravata. Lenkkeilyt, matkustelut jne eivät ole ainakaan omalla osallani vaikeutunut lainkaan, päinvastoin, pääsen itse ehkä hieman helpommalla, kun koirat pitävät toisilleen seuraa!!