Sivut

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Pentujen treeningit 5.2.

Järkkäilin kasaan mahdollisuuden Doriksen ja Divan pennuille tulla treenaamaan Pöytyälle, jos innokkaita löytyy ja aikataulu sopii omistajille. Paikalle saapui 5 pentua ja pari "vääränväristä", joten porukkaa oli juuri sopivasti. Mukana meiningeissä Eve ja Sipe Doriksen pennuista sekä Nemo, Laku ja Tosca Divan pennuista. Lisänä oli Tempo-flatti ja Fiina-berni. Aluksi kokeiltiin hieman tottelemista, damien kanssa pelailua ja ohjaajien käyttäytymistä. ;) Tämän jälkeen siirryttiin riistan kanssa duunailuun, raatoja peliin siis!!

Treenailut meni todella kivasti, monen monta yllättynyttä ilmettä nähtiin omistajien kasvoilla, kun pentu toimikin odotettua paremmin. Tai omistajien odotuksia paremmin. Minähän tietysti luotin, että kaikki on ihan pro-laatua, eihän niistä muuta ole voinut tullakaan geenit huomioiden! :D Ei vaan... Pennut, tai pitäisikö sittenkin sanoa junnut, olivat alussa melkoisella vauhdilla liikenteessä, mutta treenien edetessä rauhoittuvat melkoisesti, kun saivat hieman ajatuksia työkseen. Tehtävät sinäänsä ei ollut vaikeita, tarkoitus oli antaa omistajille uusia juttuja arkielämään ja treenaamisen tueksi. Ilmeisesti osa ainakin sai uusia ideioita ja tapoja aktivointiin lenkkien ohella!

Treenailun jälkeen käytiin vielä koirien kanssa lenkillä raksan ympäristössä, hieman tuulettelemassa päivän pölyt metsän lumikinoksiin. Ennen lenkkiä Hurri pääsi tekemään hakuruutua kahteen otteeseen, ensin pienemmälle alueelle, ja kun se sujui hyvin, tein uuden ruudun samalla aluelle isompana. Hyvin työs ujui pikkuneidiltä, olen kovin tyytyväinen. Hakee hyvin nenällään, variksen löydettyään toi riistan mulle ja uudelleen lähtö oli ainoa kohta kun sai hieman kannustaa menoon. Aivan loistava! Tämän jälkeen vielä pari linjaa motivoituna, meni hienosti senkin. Kovin herkkä Hurri tuntuu olevan kosketuksesta ja ei tykkää kun käpälöidään kesken lähetyksen. Doris sai sokkolinjaa sekä vuorotellen hakua ja sivusuuntien treeniä. Meinasi aivot olla kovilla rouvakoiralla. :)


  Tytöillä lunta varpaiden välissä
 Hurri
 Doris
 Doris
 Doris
 Hurri
 kasa pentuja
 Totaallisen kalju Tosca, uutta turkkia tulossa vauhdilla!
 Laku ennen trimmausta
 Eve vauhdissa
Mietteliäs Pimu ennen treffejä

perjantai 3. helmikuuta 2012

3 on hyvä luku

Päivällä koirien kanssa ulkoillessa mietin vuoden takaista aikaa, jolloin koiria oli vain 2. Vain- sana sen vuoksi, että se tuntuu nyt kovin vajaavaiselta! Pimu ja Doris mahtuivat hyvin pikkuautoni takaluukkuun omaan tilaansa, koirankuljetuskopperooni. Kaupunki lenkit menivät kahden koiran voimin hallitusti, tosin vain tutuilla lenkeillä kun Pimu ei keksinyt pelätä mitään. Molempien kanssa ehti treenata hyvin, vaikkei Pimun kanssa enää tosissaan treenattukaan. Kunhan pääsi duunailemaan jotain. Ruokinta sujui kätevästi ja samoin hoitoonvienti vanhempieni luokse. Merireissut olivat helppoja kahden venettä rakastavan koiran kanssa jne...

Hurrin saapuminen laumaan kasvatti lukumäärän kolmeen. Tai toisin sanoen toin sen Pöytyälle ja Turolle ei jäänyt juuri muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä asia. Kyllä, osaan olla aika itsepäinen! Mutta perusteluthan olivat aivan loistavat; kun Doris siirtyy AVO-luokkiin harrastuksissa, täytyy olla joku aloitteleva koira, jota treenataan samaan aikaan. Kun Doris sitten jää eläkkeelle, on tämä uusi tuloskas jo AVO-tasolla nomen maailmassa. Eli ketju ei katkea ja harrastus ei pääse jäämään tauolle koiran puutteen takia. ;) Entä sitten Pimu? Pimun kanssa ei voida kokeisiin osallistua sen ahdistumisen vuoksi, joten se viettää ns. eläkepäiviä, on seurakoira maalaiseen tapaan. Eli uusi koira ei vie sen paikkaa harrastuskoirana. Näin perustelin itselleni ja yritin saada myös Turon ymmärtämään, tosin läpimeno oli varmasti aika heikkoa. ;)

Mikä sitten on muuttunut viimeisen vuoden aikana, kun Hurri liittyi lauman jatkoksi? Eipä juuri mikään!! Aikaa menee ruokinnassa yhden ruokakupin verran enemmän ja samalla ruokaa yhden koiran syömingin verran, mutta juuri mikään muu ei ole muuttunut päivittäisten tapojemme osalta. Pimu viettää onnellista maalaiselämää ilman julkisten paikkojen "pahoja juttuja". Se kaivaa myyriä ja haukkuu pihalle tulevat autot ja ihmiset. Lenkeille tekee omaa reissua, tulee jossain vaiheessa aina pistäytymään näkösälle. Doriksen kanssa käymme treeneissä ja siinä sivussa menee samalla tuo pienempikin rontti, Hurri on aivan huomaamaton treenireissuilla. Ennen ajat jotka odotin vuoroani, voin käyttää nyt Hurrin treenaamiseen. Eli odotusaika tulee käytettyä suorastaan hyödyllisesti! Hoitoon olen koirat saanut vanhempien luokse samalla lailla kuin aiemmin, heille tietysti kiitos kun ottaa tälläisen lauman omansa jatkoksi (yhteensä 6 koiraa)! Hurri on myös todettu pysyvän veneen laitojen sisällä, joten se menee siinä samalla kuin Pimu ja Doris. takaluukkuunkin nuo mahtuvat hyvin, tosin pitkille matkoille pitäisi varmasti Pimun päästä etupenkille. ;)

Lenkeillä on yksi koira enemmän juoksemassa, mutta se ei sinäänsä vaikuta mihinkään. Kun on tottunut sähläämiseen kahden koiran remmien kanssa, on se kolmas remmi siinä jo ihan yhdentekevä ja menee samalla. Lisäksi Pimu on saanut lositavan leikkikaverin! Hurri leikkii Pimun kanssa enemmän kuin Doriksen, Pimu ja Doris eivät juuri leiki enää lainkaan, niillä on lähinnä selvittelyä lauman pomon paikasta. Pimu on Hurrin suurin idoli ja seuraa tarkasti mitä vanhamuori tekee. Kaikilla kolmella on aivan omat tapansa ja jokainen on niin erilainen kuin koirat keskenään vaan voivat olla. Silti ne jokainen omalla tavallaan hurmaavia tyyppejä, niin hyvässä kuin huonossa!

Rahaa tähän karvaiseen sakkiin uppoaa enemmän kuin omiin shoppailuihin, mutta toisaalta mihin tarvitaan uusia korkokenkiä tai talvitakkeja, kun vanhoillakin pärjää. Varsinkin, kun vaatetus suurimman osan ajasta on käytännöllistä ja metsässä rämpimiseen suuntautuvaa. ;) Siellä menee joka kerta samat vaatteet, ei tarvi paljoa muotia seurailla! Jokaisella on omat rahan läpensä, mutta kaikista hintavimmaksi on varmasti tullut oma kultapalloni Pimu, jolle on sattunut ja tapahtunut vaikka mitä. Kaikesta sen rauhallisuudesta huolimatta!! Olen todennut moneen kertaan itselleni, että kun koirat voivat hyvin ja ovat hyvässä kunnossa, niin olen itse kaikista onnellisimmillani!! Uudet vaatteet tuskin pystyvät pitämään yllä pitkäaikaisesti sellaista tyytyväisyyttä, jota koirien kautta ja niiden touhuja seuraillessa saan irti!

Eli 3 menee siinä ihan samassa kuin 2, olettaen ettei jatkuvasti tarvitse eläinlääkärissä ravata. Lenkkeilyt, matkustelut jne eivät ole ainakaan omalla osallani vaikeutunut lainkaan, päinvastoin, pääsen itse ehkä hieman helpommalla, kun koirat pitävät toisilleen seuraa!!


Peitot pesuun

Pimu päätti olla seuraava oksennustautinen, tosin en tiedä mistä se taudin on repäissyt itseensä. Se on viettänyt viimeisen kuukauden Pöytyän nurkilla, mutta ilmeisesti olen itse kuljettanut sen tänne omissa vaatteissani tai mustien koirien mukana. Toisaalta en tiedä onko kyseessä tartunta tauti vai vatsan protesti kuivamuonaa vastaan! Turo oli antanut kuivamuonaa sille torstai-illalla, kun olimme mustien koirien kanssa vasta matkalla kokouksesta Pöytyälle.

Torstain ja perjantai välisen yön aikana se oksensi 3 kertaa, parin tunnin välein. Ensimmäisellä kerralla tuli ilmeisesti osa kuivamuonasta ulos, mutta muuten oli ihan pelkkää nestettä, limaa ja vettä. Mielenkiinoiseksi homman teki se, että Pimu nukkui nojatuolissa ja Hurri sekä Doris ilmeisesti tuolin edessä lattialla... Hurri ja Doris saivat siis kuorrutuksen päälleen. Kumpikaan ei tosin näyttäneet olevan pahoillaan, päinvastoin, nuolivat itseään innoissaan. Hyi v....!! Noh, siinä keskellä yötä en alkanut koiria pestä, joten todennäköisesti olivat onnellisia loppuyön ajan. Seuraavat 2 kertaa pelkkää vettä ja limaa, hitto sentään että se lensi hyvin ympäristöön.

Pimu joi oksentamisen jälkeen aina vettä, joten sinäänsä en ollut huolissani siitä sen suuremmin. Toki mielessä kävi jokin luunpala jossain väärässä kohdin elimistöä, mutta koska koira joi ja oli muuten suht virkeä, niin menin aina uudelleen nukkumaan ilman suurempaan huolta. Talouspaperi oli loppunut juuri sopivasti ennen tätä yötä, joten sanomalehteä imemään oksennuksia. Olivat kuitenkin pelkkää vettä ja limaa, joten mitään haisevaa ei tullut. Perjantai meni sitten pyykkejä pestessä. ;)

Perjantai-iltapäivällä Pimua rapsutellessa huomasin sen korvaläpysköiden olevan aivan punaiset ja ikenien samoin hieman turvonneet ja punaiset. Syynä ilmeisestikin aamuruokana annettu mustikka-jauhelihamössö, jossa oli sikanautaa. Nauta taitaa olla nyt tällä kertaa se oireiden aiheuttaja. Koska sitä ei olla pitkään aikaan syöty, niin homma on aika selvä. Nyt tietää mitä keksii jatkossa kokeilla, jos haluaa selvittää homaa tarkemmin. Toisaalta kiusatako koiraa, kun tähänkin asti hyvin tullut toimeen ilman nautaa.