Kateus on ihmeellistä!

Doriksen Eve-pentu on ollut hoidossa nyt perjantaista asti, päiviä on kertynyt reippaat 4 ja kaikki on mennyt hyvin. Kaupunkilaisserkku Espoosta on siis tullut maalaisserkku Hurrin luona hyvin toimeen! Vaikka läheistä sukua ovatkin, eivät ne muistuta toisiaan tippaakaan! Ei ulkonäöltä eikä luonteeltaan.

Hurri on hassu pikkukoira. Se on hirmuisen itsepäinen, kuitenkin eri tavalla kuin Pimu! Itsepäisyyttä on siis montaa eri tyyppiä näemmä. Pimu tavoittelee lähinnä omaa etuaan, kun Hurri taas ei toimi niin. Se lähinnä päättää jotain, ja vie sen läpi vaikka väkisin, sillä ei sen enempää oo kieroiluja mielessä. Se vaan on päättänyt ja sitten se toimii. Kunnes ilkeä omistaja tulee ja estää toiminnan. ;) Hurri osaa esimerkiksi avata oven, ärsyttävä ominaisuus koirassa! Niin sisälle kuin ulos päin. Asiasta kiellettäessä lopettaa, istuu oven viereen ja yrittää uudelleen hetken päästä. Kokeilee muutaman kerran ja lopettaa sitten kun ei saa periksi. Doris ja Pimu on koulutettu samalla tavalla, mutta uskovat ensimmäisestä käskystä.

Tietysti päättäväisyys toimii erinomaisesti myös käyttöominaisuuteena, hakutyötä Hurri tekee yhtä itsepäisesti. Eli puolensa on asialla. Vielä en ole treenannut ohjauksia tuon pienen otuksen kanssa, onhan se niin nuorikin vielä, mutta jännityksellä odotan miten itsepäisyys siellä näkyy. Se joko ottaa ohjaukset hyvin tottelevaisesti tai sitten se heittää ne ihan ranttaliksi ja ottaa oman haun peliin. Tämän kun tiedostaa, niin jos vaikka Hurrin opettaisi oikein Doriksen kanssa harjoittelun jälkeen. ;) Nyt on ollut paljon aikaa miettiä mitä treenata, kun on itse ollut liikuntakyvytön treenimaastojen suhteen. Ehkä suunnitelmia aletaan pikkuhiljaa myös tuomaan toteen, kun vähän saadaan vielä lihasta reiteen.

Jos Hurri on hassu pikkukoira, on Eve varsin eloisan takapään omaava nappisilmä! Samoin kuin Doris oli pentuna. Evellä on Dieselin pitkä kuono ja lähekkäin olevat silmät sekä Doriksen leveä kallo. Varsin hauskannäköinen siis yhdistelmänä! Sen takapuoli heiluu puolelta toiselle notkeasti hännän mukana ja tuntuu että on aina eri paria etupään kanssa. Silmät ovat kaksi anovaa nappia, joita on kovin vaikea vastustaa. Kaikilla omilla koirilla on "lattakallo", Evellä on älynystyrä takaraivossa. Hurrin alkupörinöiden jälkeen ovat tulleet hienosti toimeen ja leikit menee yksiin, ääniä myöden. Jos viime viikolla hoidossa ollut Toby vinkui ja Hurri haukottelee äänekkäästi, niin Eve haukkuu!! Doris on jättänyt siis hyvää jälkeä Eveen...! :D Korvista ei tarvitse edes mainita, ne on komeat. Innolla odotan mitä tästä pennusta kasvaa. Ja toki muistakin pennuista, mutta nyt kun on saanut seurata Eveä lähempää muutaman päivän, kiinnittää siihen taas erilailla huomiota!

Tobyn ja Even hoitopäivien aikana Hurrista on tullut kovin kiintynyt minuun. Se kulkee osan aikaa aivan vierellä, ottaa hihasta tai takin helmasta kiinni ja alkaa leikkimään. Selkeästi siis yrittää ilmaista olemassa oloaan ja hakee huomiota. Vaikkei ketään koirista ole rapsuteltu sen enempää kuin muitakaan, niin jollain lailla Hurri on miettinyt asemaansa uudelleen ja todennut, että täytyy vähän skarpata, jotta varmasti muistan sen. Toki muutkin koirat ovat huomionkipeitä, mutta Hurrin käytöksestä sen havaitsee parhaiten. Nyt kun se on kasvanut ja kehittynyt pentu-pentuajoista (pentuhan se vieläkin on), niin se muistuttaa aina vaan enemmän isäänsä Figoa ulkomuodoltaan. Ihana tyttö!