Tällä kertaa kaikki koirat ovat terveitä, toipilaana on lauman taloudenhoitaja! 19.pv lokakuuta tähystämällä korjattu polven eturistiside on alkanut parantua ilmeisesti hyvällä vauhdilla, haavat ovat ainakin menneet siististi umpeen ja hakasten poistokin on jo parin päivän päästä. Samalla voi jättää kepit pois, jos polvi sen kestää kipeytymättä. Leikkauksesta siis 2 vk pian aikaa!
Odotukset ennen leikkausta oli aika sekavat, ei tiennyt mitä odottaa. Tai odottaa kyllä osasin yhtä sun toista, mutta onneksi odotukset menivät aika pahasti pieleen. Polvi ei ollut läheskään niin kipeä kun sen kuvittelin olevan! Kenties lääkityksellä oli osansa tässä, mutta elämä oli hyvinkin siedettävää leikkauksen jälkeen. Ja palvelu pelasi, oikeastaan kovinkin hyvin! Kiitos-suuri avokille siitä! <3 Särkylääkettä otin heti alussa maksimiannoksen, ei ollut kipuja ei. Ei ollut kyllä myöskään ruokahalua, jatkuva pahaolo sen sijaan oli sitkeästi seurana. "Hieman" parin päivän jälkeen viisastuneena löytyi alhaisemmalla särkylääke määrällä parempi olo ja safkakin alkoi taas maistua.
Hurri-Hurmalainen muutti leikkauksen alussa Kiikalaan vanhempieni luokse jossa sillä vauhdikasta seuraa tarjosi Rico-veli ja Nessi. Toki myös Diva, mutta se on omasta mielestään liian arvokas leikkimään pikkukakaroiden kanssa. ;) Pimu ja Doris pitivät mulle seuraa Pöytyällä, kestivät ihan ok hieman rauhallisemman elon. Saipa niistä jopa seuraa kainaloon sohvalla makoiluun. Doris oppi mm. uuden tyylin nuolla kuonoon sivuosan kautta, kun norminuolemisesta tuli satikutia... ;) Jotain kautta se kieli on saatava ulos suusta. Pimu keskittyi tavaroiden kantamiseen ohjeiden avulla. Jos dorista ohjaan pellolla damin luo, on Pimun tehtävänä noutaa jokin tietty vaate, joka sattuu olemaan väärällä puolella huushollia. Aina lopulta on vaatteet saatu niskaan, vähemmällä tai enemmällä ohjaamisella. Tärkeä homma siis Pimulla. ;)
Kiikalassa vietin viikon verran aikaa, Pöytyällä tahtoi aika tulla päivän mittaan aika pitkäksi, mökki-minä-ja-rikkinäinen-telkkari kokoonpanolla. Kiikalassa sen sijaan eloa on hieman enemmän, joskus tuntui että hieman liikaakin. Kiikalassa vietetyn viikon aikana oli susi-hukkanen käynyt Pöytyällä ruokailemassa pihan laitamilla, onneksi kuitenkin 500 metrin päässä asuin mökkeröisestämme. Turhan lähellä siltikin. Tämä ei ainakaan nopeuttanut Pöytyälle paluuvauhtiani...
Nyt kun eilen illalla tulimme takaisin tänne Pöytyän nurkille kaikkien kolmen koiran kera, niin ulkoilut ovat aika rajoitettua koirien omatoimisuuden osalta. Itsenäisiä tutkimusretkiä ei nyt harrastella ollenkaan, se on nyt vähäksi aikaa varma juttu. Tylsää, joo, mutta pysyy koiramäärä ainakin samana jatkossakin...
0 kommenttia:
Lähetä kommentti