Hurri ja Doris pääsivät kunnostautumaan näyttelypuolella viikonlopun aikana tuplasti. Koska oli harvinainen viikonloppu jolloin ei ollut mitään sovittuna ennakkoon, niin vietin lauantaina muutaman tunnin Halikossa ja sunnuntaina pari tuntia enemmän Turussa. Hurrille oli aikalailla uusi tilanne, yhdessä pentunäyttelyssä ollaan käyty sen kanssa. Olen ilmoittanut sen pariin näyttelyyn loppuvuodesta, joten harjoittelu on tässä vaiheessa enemmän kuin tarpeen. Se meni niskaharja pystyssä alkuajan, taisi olla tytöllä jännää. Se näytti ihan piikkisialta, mun oma pieni opossumi! :)
Koiria Halikossa oli oikeastaan harmittavan vähän, isoja koiria 15 tienoilla, pentuja samanmoisen verran. Järjestäjien puolesta vain hieman harmi juttu! Hurri otti tuomarin vastaan niin innolla, että peppu meni väkisin maahan ja hampaiden katsominen oli aika menoa. Tätä siis harjoittelemme, käpälöinnin sietämistä ilman pursuavaa energiaa. Dori ei meinannut pysyä pöksyissään, ravasi kehässä hirmuista vauhtia! Tulipa viime hetkellä mukaan myös kaverin koira, jonka esitin. Janne, Emilia ja Velmu tulivat tutustumaan paikan päälle mitä häppeningissä tehdään. :) Doris oli isojen punaisten 4., Hurri pentujen punaisten 3. ja lainakoira-Velmu isojen sinisten 4. Velmu meni pariosuuden ihan nätisti, mutta kaikkien sinisten tullessa kehään vei hajut herran ajatukset aivan muualle! Tuomari kuitenkin tykkäsi ja sijoitti kaverin: kotiinviemisiksi lelu, heijastintuotteita ja puruluu. Ei turha reissu 5 €:n hinnalla. :) Myös omat koirat sai samanmoiset pakkaukset, nyt on vinkulelua ja heijastetta talveksi!
Turussa koiria olikin sitten arvatenkin enemmän kuin Halikossa. Isoja koiria 34 kpl, pentuja yli 40 kpl. Doris sai isoissa sinisen nauhan ja pääsi 6 parhaan joukkoon, muttei sijoittunut. Hurri sai taas punaisen nauhan, mutta ei sijoittunut. Tällä kerta hoiti tuomarin tutkimisen jo hieman rauhallisemin, mutta melkoista kiemurtelua se oli. Takapuoli ei pysy paikalla lainkaan. Seisotettaessa se syö makupalaa silmät kiinni nuoleskellen, kuin nautiskelisi pikku hiljaa siitä. Malttaa seisoa hyvin ja mielestäni on aika hyvänmallinen tässä ikävaiheessa. Liikkeissä jään kaipaamaan Doriksen liitävää askelta, sitä Hurrilta ei löydy. Toisaalta Diva on samanlainen tipsuttaja kuin Hurri, joten "syytä" ei tarvitse kaukaa hakea.
Turun mätsäri on Kupittaalla, joten en voinut vastustaa menemästä koirien kanssa katsomaan puistossa olevaa ankkalampea! :D Erittäinkin mielenkiintoinen kokemus niin koirille, minulle kuin vastaantuleville mummoillekin. Hurrilla nyt vielä ole paljoa hajua mitä moiset kaakattajat ovat, kyllä sekin niistä kiinnostunut oli kun hetki seurattiin. Mutta Doris, ai että, kun se haistoi linnut jo vähän matkan päästä!! :D Veto nyt oli jotain aivan käsittämätöntä, ennen kuin sain sille vähän tolkkua päähän. Kun se pystyi keskittymään edes hieman, se istui ja tärisi, tärisi ja istui. En tiedä luetaanko moinen tilanne eläinrääkkäykseksi, linnut aidan toisella puolella, mutta koira joutuu istumaan paikoillaan. Äänen kuullessa se oli tosi tarkkana, "kohta tapahtuu jotain ihan varmana, pääsen noutamaan niitä". Se on kyllä niin ihana, hölmö ja vilpitön karvakasa. Aidassa oli paimenpoika, mutta niin lähelle Doris ei päässyt, että olisi tullut nenään nippaisu. ;)
Tuli siis tsekattua tilanne, missä mennään Hurrin ulkomaailman tutustumistilanteessa. Säälittävän laiska olen ollut käymään keskustoissa tutustumassa erilaisiin juttuihin. Toki ollaan kyäty, mutta ei enempikään olisi pahaksi. Hurrin luonne antaa kuitenkin aika hyvin asian "anteeksi", koska se ei ole arka ja uskalta tutustua hyvin jänniinkin juttuihin. Se on hyvällä tavalla varovainen. Toisin kuin Doris, joka ei käsitä sanaa 'vaarallinen' tai 'varovainen', se menee kaikkea ja kaikkia kohti iloisella pelkäämättömällä asenteella. Pimu taasen edustaa sitä toista ääripäätä, joka pelkää varmuuden vuoksi, eihän sitä ikinä tiedä kuka "käy päälle". Jokainen erilainen persoona, mutta niin omilla ihananilla opettavaisilla tavoillaan!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti