Sivut

maanantai 31. lokakuuta 2011

Toipilaana elelyä

Tällä kertaa kaikki koirat ovat terveitä, toipilaana on lauman taloudenhoitaja! 19.pv lokakuuta tähystämällä korjattu polven eturistiside on alkanut parantua ilmeisesti hyvällä vauhdilla, haavat ovat ainakin menneet siististi umpeen ja hakasten poistokin on jo parin päivän päästä. Samalla voi jättää kepit pois, jos polvi sen kestää kipeytymättä. Leikkauksesta siis 2 vk pian aikaa!

Odotukset ennen leikkausta oli aika sekavat, ei tiennyt mitä odottaa. Tai odottaa kyllä osasin yhtä sun toista, mutta onneksi odotukset menivät aika pahasti pieleen. Polvi ei ollut läheskään niin kipeä kun sen kuvittelin olevan! Kenties lääkityksellä oli osansa tässä, mutta elämä oli hyvinkin siedettävää leikkauksen jälkeen. Ja palvelu pelasi, oikeastaan kovinkin hyvin! Kiitos-suuri avokille siitä! <3 Särkylääkettä otin heti alussa maksimiannoksen, ei ollut kipuja ei. Ei ollut kyllä myöskään ruokahalua, jatkuva pahaolo sen sijaan oli sitkeästi seurana. "Hieman" parin päivän jälkeen viisastuneena löytyi alhaisemmalla särkylääke määrällä parempi olo ja safkakin alkoi taas maistua.

Hurri-Hurmalainen muutti leikkauksen alussa Kiikalaan vanhempieni luokse jossa sillä vauhdikasta seuraa tarjosi Rico-veli ja Nessi. Toki myös Diva, mutta se on omasta mielestään liian arvokas leikkimään pikkukakaroiden kanssa. ;) Pimu ja Doris pitivät mulle seuraa Pöytyällä, kestivät ihan ok hieman rauhallisemman elon. Saipa niistä jopa seuraa kainaloon sohvalla makoiluun. Doris oppi mm. uuden tyylin nuolla kuonoon sivuosan kautta, kun norminuolemisesta tuli satikutia... ;) Jotain kautta se kieli on saatava ulos suusta. Pimu keskittyi tavaroiden kantamiseen ohjeiden avulla. Jos dorista ohjaan pellolla damin luo, on Pimun tehtävänä noutaa jokin tietty vaate, joka sattuu olemaan väärällä puolella huushollia. Aina lopulta on vaatteet saatu niskaan, vähemmällä tai enemmällä ohjaamisella. Tärkeä homma siis Pimulla. ;)

Kiikalassa vietin viikon verran aikaa, Pöytyällä tahtoi aika tulla päivän mittaan aika pitkäksi, mökki-minä-ja-rikkinäinen-telkkari kokoonpanolla. Kiikalassa sen sijaan eloa on hieman enemmän, joskus tuntui että hieman liikaakin. Kiikalassa vietetyn viikon aikana oli susi-hukkanen käynyt Pöytyällä ruokailemassa pihan laitamilla, onneksi kuitenkin 500 metrin päässä asuin mökkeröisestämme. Turhan lähellä siltikin. Tämä ei ainakaan nopeuttanut Pöytyälle paluuvauhtiani...

Nyt kun eilen illalla tulimme takaisin tänne Pöytyän nurkille kaikkien kolmen koiran kera, niin ulkoilut ovat aika rajoitettua koirien omatoimisuuden osalta. Itsenäisiä tutkimusretkiä ei nyt harrastella ollenkaan, se on nyt vähäksi aikaa varma juttu. Tylsää, joo, mutta pysyy koiramäärä ainakin samana jatkossakin...

torstai 6. lokakuuta 2011

Koiravahtina kotikonnuilla

Porukat päättivät paeta lokakuun alkua lämpimiin ilmanaloihin Turkkiin Annin ja isovanhempieni kanssa, joten meikäläiselle tipahti velvollisuus hoitaa koiria viikonajan Kiikalassa. Yksin keskellä metsää, ihana rauhallisuus ja kaikki palvelut saman katon alla ja saman ulko-oven sisällä: sisäwc, sauna, pyykinpesu- ja tiskikone! Pöytyällähän suihkuun täytyy mennä ulkokautta, vaikka saman katon alla onkin. Kylmä siinä tulee, kun märkänä joutuu ulos parin sekunnin ajaksi. ;) Ja ulkohuusin sijasta nyt viikon ajan porsliinipytyllä, ai jai...! Ja tietysti koska kaikki ihmiset on pois, voi tehdä ihan mitä huvittaa, koska vaan huvittaa! Käytännösä tämä tarkoittaa siivoamista, koiran ruokkimista ja ulkoilutusta, mutta ainakin saa tehdä oman mielen mukaan. :D

Heinäkuun leikkimielisessä jalkapallomatsissa Somerin Suviheinäturnauksessa sisäinen-Messi pääsi valloilleen ja puolustuksesta lähdin nousemaan ylös pallon kanssa. Olin jo potku etäisyydellä maalista ja kurkitin palloon, kun vasen polvi sanoi "mulskis" ja petti alta. Nousin ylös, yritin jatkaa, mutta jalka ei kantanut kunnolla. Kentän laitaan ja vaihturi kentälle. Voitettin matsi ja lähdettiin kotiin, ajoin autoa muiden nauttiessa virvokkeita. Illalla jalka tuntui hieman jäykältä, mutta olin aivan fiiliksissä seuraavan päivän pelistä! Huomenna vedetään taas täysillä pelissä!

Tai sitten ei... Aamulla polvi oli aikamoinen, turvonnut jonkun verran. pelit jäi väliin ja siitä alkoi arvailujen aika, mitähän polven sisällä mahtoi tapahtua. Terveyskeskuksessa röntgeniin jossa kaikki näytti ok ja muutaman viikon päästä yksityiselle magneettiin. Magneetissa paljastui eturistisiteen vaurio, käytännössä ristiside oli asettunut nätisti rullalle polven etuosaan. Lihaskuntoa parannettiin fysioterapeutin kanssa ja nyt lopputulema on, että polvi leikataan 19.10. sen epävakauden takia. Eli korjataan homma ja pitäisi tulla entiselleen siinä samalla. Saas nähdä kuinka käy, kuntoutus kestää 6 kk kunnes pitäisi olla taas menokunnossa. Kaikesta huolimatta en vaihtaisi sekunttiakaan pois pelikentällä heinäkuun alussa, tiimihenki oli loistava ja me oltiin hyviä!! :)

Doriksen kanssa piti startata WT-kokeessa Oripäässä 8.pv lokakuuta, mutta startti jää nyt väliin, jottei polvi rasitu pellolla rämpimisestä tämän enempää. Me aloitetaan nyt treenitauko parin viikon päästä ja sitten keväällä näytetään mitä me osataan, niin Doriksen kuin Hurrin kanssa. Pimu jatkaa samaan vanhaan malliin metsässä kirmailua hajujen perässä ilman treenipaineita. :)

Mätsäriviikonloppu 1.-2.10.

Hurri ja Doris pääsivät kunnostautumaan näyttelypuolella viikonlopun aikana tuplasti. Koska oli harvinainen viikonloppu jolloin ei ollut mitään sovittuna ennakkoon, niin vietin lauantaina muutaman tunnin Halikossa ja sunnuntaina pari tuntia enemmän Turussa. Hurrille oli aikalailla uusi tilanne, yhdessä pentunäyttelyssä ollaan käyty sen kanssa. Olen ilmoittanut sen pariin näyttelyyn loppuvuodesta, joten harjoittelu on tässä vaiheessa enemmän kuin tarpeen. Se meni niskaharja pystyssä alkuajan, taisi olla tytöllä jännää. Se näytti ihan piikkisialta, mun oma pieni opossumi! :)

Koiria Halikossa oli oikeastaan harmittavan vähän, isoja koiria 15 tienoilla, pentuja samanmoisen verran. Järjestäjien puolesta vain hieman harmi juttu! Hurri otti tuomarin vastaan niin innolla, että peppu meni väkisin maahan ja hampaiden katsominen oli aika menoa. Tätä siis harjoittelemme, käpälöinnin sietämistä ilman pursuavaa energiaa. Dori ei meinannut pysyä pöksyissään, ravasi kehässä hirmuista vauhtia! Tulipa viime hetkellä mukaan myös kaverin koira, jonka esitin. Janne, Emilia ja Velmu tulivat tutustumaan paikan päälle mitä häppeningissä tehdään. :) Doris oli isojen punaisten 4., Hurri pentujen punaisten 3. ja lainakoira-Velmu isojen sinisten 4. Velmu meni pariosuuden ihan nätisti, mutta kaikkien sinisten tullessa kehään vei hajut herran ajatukset aivan muualle! Tuomari kuitenkin tykkäsi ja sijoitti kaverin: kotiinviemisiksi lelu, heijastintuotteita ja puruluu. Ei turha reissu 5 €:n hinnalla. :) Myös omat koirat sai samanmoiset pakkaukset, nyt on vinkulelua ja heijastetta talveksi!

Turussa koiria olikin sitten arvatenkin enemmän kuin Halikossa. Isoja koiria 34 kpl, pentuja yli 40 kpl. Doris sai isoissa sinisen nauhan ja pääsi 6 parhaan joukkoon, muttei sijoittunut. Hurri sai taas punaisen nauhan, mutta ei sijoittunut. Tällä kerta hoiti tuomarin tutkimisen jo hieman rauhallisemin, mutta melkoista kiemurtelua se oli. Takapuoli ei pysy paikalla lainkaan. Seisotettaessa se syö makupalaa silmät kiinni nuoleskellen, kuin nautiskelisi pikku hiljaa siitä. Malttaa seisoa hyvin ja mielestäni on aika hyvänmallinen tässä ikävaiheessa. Liikkeissä jään kaipaamaan Doriksen liitävää askelta, sitä Hurrilta ei löydy. Toisaalta Diva on samanlainen tipsuttaja kuin Hurri, joten "syytä" ei tarvitse kaukaa hakea.

Turun mätsäri on Kupittaalla, joten en voinut vastustaa menemästä koirien kanssa katsomaan puistossa olevaa ankkalampea! :D Erittäinkin mielenkiintoinen kokemus niin koirille, minulle kuin vastaantuleville mummoillekin. Hurrilla nyt vielä ole paljoa hajua mitä moiset kaakattajat ovat, kyllä sekin niistä kiinnostunut oli kun hetki seurattiin. Mutta Doris, ai että, kun se haistoi linnut jo vähän matkan päästä!! :D Veto nyt oli jotain aivan käsittämätöntä, ennen kuin sain sille vähän tolkkua päähän. Kun se pystyi keskittymään edes hieman, se istui ja tärisi, tärisi ja istui. En tiedä luetaanko moinen tilanne eläinrääkkäykseksi, linnut aidan toisella puolella, mutta koira joutuu istumaan paikoillaan. Äänen kuullessa se oli tosi tarkkana, "kohta tapahtuu jotain ihan varmana, pääsen noutamaan niitä". Se on kyllä niin ihana, hölmö ja vilpitön karvakasa. Aidassa oli paimenpoika, mutta niin lähelle Doris ei päässyt, että olisi tullut nenään nippaisu. ;)

Tuli siis tsekattua tilanne, missä mennään Hurrin ulkomaailman tutustumistilanteessa. Säälittävän laiska olen ollut käymään keskustoissa tutustumassa erilaisiin juttuihin. Toki ollaan kyäty, mutta ei enempikään olisi pahaksi. Hurrin luonne antaa kuitenkin aika hyvin asian "anteeksi", koska se ei ole arka ja uskalta tutustua hyvin jänniinkin juttuihin. Se on hyvällä tavalla varovainen. Toisin kuin Doris, joka ei käsitä sanaa 'vaarallinen' tai 'varovainen', se menee kaikkea ja kaikkia kohti iloisella pelkäämättömällä asenteella. Pimu taasen edustaa sitä toista ääripäätä, joka pelkää varmuuden vuoksi, eihän sitä ikinä tiedä kuka "käy päälle". Jokainen erilainen persoona, mutta niin omilla ihananilla opettavaisilla tavoillaan!