Kesän kelit on suosineet sienimetsän antia ja kantarellejä, orakkaita ja punikkitatteja pukkaa joka nurkasta! Samoin on käynyt mustikoille, niitä on ihan sinisenään pensaat ja puskat. Ja mitä pieni koira tästä ajattelee? Paaaaljon syötävää! Sienimetsässä Hurrilainen tekee juoksulenkkejä Doriksen perässä, mutta palaa aina takaisin kun näkee minut kyykyssä. Ei juokse syliin vaan tarkistaa mitä kädessä on ja yrittää sen syödä. Sienen menoa siis. Muutaman vihjauksen jälkeen on jättänyt tavan unholaan, mutta kovasti sienet kiinnostaa. Sama on mustikoiden kanssa, hyvin osaa pensaasta niitä syödä, mutta odottelee että poimisin suun sille täyteen. Niin suloinen pieni siiseli! :)
Pimun hotspot kausi on nyt ainakin näillä näkymin ohi, kerran tarvinnee vielä posket siltä ajella lyhyiksi karvoista, jottein kosteus pääse pesimään tulehdusta alkuun. Hurri niskaihottuma on paranemaan päin. Ilmeisesti punkkipannan ja vedessä lutraamisen yhteistyöstä oli niskassa märkäihottuma keskittymä, joka oli aika inhan näköinen. Ei ollut kuitenkaan vielä kovin pahassa kunnossa, joten karvojen leikkaus ja Pimun tropit auttoivat. Nyt on ruvet jo lähteneet ja uutta karvaa kasvaa leikattujen tilalle. Ja syytä olisikin, näyttely on 17.9. Hyvinkäällä pikku-neidillä.
Doris jatkaa karvójen kasvattelua ja väitän, että ne kasvavat lähes silminnähden. Nopeaa vauhtia saisivatkin tulla takaisin, kyllä tuota kaljua on katseltu jo ihan riittävästi. Hurrille näyttää tulevan hirmuisen hyvä turkki, paksu ja aivan ihanan laatuinen!
Eilen otettiin Hurrin kanssa lähikontaktia varikseen, lokkiin ja kaniin. Variksen ja lokin kanto sujui hyvin, kani oli vielä vähän turhan karvainen oikeaoppiseen kantoon. ;) Taisi turkki kutitella kitalaessa kun oli niin puistattavat reaktiot kantoon. Kyllä tästä vielä koekoira tulee!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti