Sivut

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Missä on pikkupennut?!

Heräsin taas todellisuuteen ja tajusin, että pennut on enää reilun viikon meillä vanhempieni luona, sen jälkeen ne ovat valmiita lähtemään uusiin koteihin!! Kenties se, ettei kokoaikaa ole itse pentujen vieressä, valitettavasti, tekee sen ettei tiedosta miten nopeasti aika menee ja kuinka kohinalla ne kasvavat! missä on ne 300-450 g painaneet pienet avuttomat pallerot??? Nyt tilalle on tulleet 3,5-4 kg painavat riiviöt, jotka eivät jätä yhtäkään varvasta rauhaan tai jotka repivät toisiaan sääliä tuntematta. Pienet kullanmurut! ;)

Kiirettä on pidellyt ja sen vuoksi on hieman jäänyt kirjailut ja kuvailut vähän vähemmälle. Koitetaan ottaa vahinko kiinni seuraavan viikonlopun aikana, kun Ruotsista asti tulee Figon omistaja Ulla, Lahdesta Divan kasvattaja Chrisse ja Helsingistä Marianne, jolla on Laku-enomies. Joten ensi sunnuntaina tai maanantaina siis odotettavissa kuvasaldoa karvaisista pennuista! :) Aivan ihania karvapalleroisia, suorastaan syötäviä!

Viikon 8 lopulla suunnattiin Doriksen kanssa Ruåtsinmaalle, jottei pennut pääse maailmasta loppumaan. ;) Odotellaan seuraavat 4 viikkoa nyt sitten tuottiko reissutulosta, taas meni astutusaika reilusti yli sen mitä proge näytti. Luonto kuitenkin hoitaa hommat, kun se on siihen valmis!

maanantai 14. helmikuuta 2011

Pennut jo 4 vk!!!

Lunta tulee kokoajan lisää ja sen poistumisesta ei ole tietoakaan, mutta Mihin tämä kaikki aika sulaa...!? Pennut on jo 4 vk vanhoja, hurjia petoja siis jo kohta! Vastahan jännitin miten synnytys menee ja miten Diva homman hoitaa. Ja minkä aikaan joudun kesken työpäivän lähtemään synnytystä seuraamaan. Diva, äitini ja Anni hoiti homman kuitenkin kotiin maanantai-tiistai välisen yön aikana kuukausi sitten, hienosti koko hyvinvointisen tusinan maailmaan! Kiitos kolmikolle! Sekä isälle, joka tajusi pysyä poissa jaloista ja nukkua. :P

Tässä kuvia 3,5 viikkoisista karvapalloista, kiinteä ruoka maistuu jo hyvin ja sen näkee turkin tahmaisuudesta. ;) Joskus tuntuu, että kupissa on kuonon lisäksi kaikki neljä jalkaa, x 12! :)

Lisää kuvia galleriassa!!


Täältäkö sitä maitoa saa..!?


Pystykorvaa näissä geeneissä.

Pennut vastaan Nessi :)

Varpaille kyytiä!

Doris tutkii mitä otuksia nämä ovat!

Maha täynnä on hyvä nukkua.

Joko salaisuuksia tai korvakarvojen maistamista...

torstai 3. helmikuuta 2011

Koira kuin omistaja, omistaja kuin koira..!?

Työpäivien aikana on aikaa miettiä asiaa jos jonkunlaista. Työtehtävät on niin yksinkertaisia, että itse työhön ei paljoa tarvitse keskittyä, kun asiat tekee edes hieman sinne päin (terveiset pomolle!). ;) Yhden päivän tuloksena oli se, että meiltä löytyy Pimun kanssa ehkä turhankin paljon samoja piirteitä. Omia omituisuuksia luettelen vain siksi, koska Pimulta löytyy kaikki samat vaivat. :D

* IHO-ONGELMAT: Minulla on atooppinen iho, Pimulla iktyoosi eli kalansuomutauti. Käytännössä molempien iho kuivuu normaalia herkemmin, jos siitä ei pidä huolta.

* VATSALAUKKU: Minulla on refluksi, joka aiheuttaa närästyksen kanssa elämistä. Pimulla närästysvaivat tulevat kun ruokintakertojen välillä on liian pitkä aika tai kun maha pääsee tyhjenemään liian hyvin sulavan ruuan vuoksi nopeasti. Seurauksena esim. ruohon tai verhojen syöntiä...

* LUUSTO JA NIVELET: Omat yliliikkuvat nivelet ja aavistuksen virheasennossa oleva jalka aiheuttaa lihasjumeja ja kropan vääränlaisia liikeratoja. Tuloksena kipeä jumit lihakset, vajavaiset liikeradat ja nivelten kuluminen ajanmyötä. Pimulla on luutuma lannenikamassa, joka estää normaalit liikeradat. Näin ollen sen lihakset jumiutuvat ja liikkuminen, esim. hyppääminen vaikeutuu. Ajanmyötä ei ole odotettavissa ainakaan vaivan helpottuminen.

* ALLERGIAT: Toinen on allerginen pölyille joka muodossa sekä tietyille ruoka-aineille lievästi, toinen lähinnä ruoka-aineille. Itse siis syön allergialääkkeitä siitepölykausina ja Pimu välttelee kanaa, kalkkuna ja tästä edes myös peuraa... :(

* PÄÄKOPPA: Molemmat ovat enemmän tai vähemmän pimahtaneita, toinen toisella tavalla ja toinen toisella. Kummallakaan ei päänsisällys ole terve, mutta molemmat selviävät elämästä hengissä. ;)

* ULKOMUOTO: Omat hiukset ovat helposti kuivuvaa sorttia, hieman kihartumaan pyrkivät. Pimun karva on nykyään kuin hamppukasa, joka sojottaa minne sattuu kiharoineen. Myös rasvavarastojen keruu on molemmilla geeneissä, lenkkeilkäämme siis yhdessä niiden kurissa pitämiseksi!

* LUONNE: Omantiensä kulkijoita molemmat, muista riippumattomia, vähän kuitenkin pitää tarkkailla ettei kokonaan eksy porukasta. Suhteellisen rauhallisia, tarvittaessa löytyy kyllä vauhtiakin.

Multa puuttuu vain tumman ruskeat silmät (vaaleata löytyy) ja silkinpehmeät korvat, jotta oltaisiin ihan samiksia. Melko huvittaa, ehkä vähän pelottavaa kaikki yhtäläisyydet... Varsinkin, kun Doriksen kanssa ei löydy yhtään samoja piirteitä itseni kanssa. Ehkäpä se vain on hyvä tällä kertaa!

Pimu-Palleroinen on kertaannuttanut ostohintansa moneen moneen moneen kertaan 6 vuoden aikana, joka sillä tulee täyteen muutaman päivän päästä! Mutta eiköhän jokainen euro ja yhdessä eletty ilon ja ongelman tilanne ole ollut jollain tapaan tarkoitettu molempien elettäväksi!
Paljon erilaisia kokemuksia köyhempi olisin, jos ensimmäiseksi koiraksi olisi osunut helppo harrastuskoira!