Sivut

torstai 29. joulukuuta 2011

Treenikipinää ja uusi hoitolainen

Joulusta selvittiin kunnialla ja Pimun ruokavalio piti hyvin. Muutaman kerran jouduin perustelemaan miksei Pimu saa maistaa kinkkua tai lahjapuruluutaan, mutta aika vähällä selvisin. Kun muut koirat avasivat oman pakettinsa, niin Pimu sai syödäkseen keitetyn perunan. ;) Oli varsin tyytyväinen siihenkin, ihmisillä vaan on empaattinen tapa sääliä "syrjittyä" koiraa...

Koko joulu oltiin reissussa, lähdettiin perjantaina ja palattiin maanantaina Pöytyälle. Sunnuntaina käytiin Espoossa sukuloimassa ja muu aika oltiin Kiikalan nurkissa. Lahjoja tuli jos jonkinlaista, aina sukista ihan oikeaan Moccamasteriin! Koirat söivät peuraa mahojen täydeltä ja viettivät omia lepohetkiään pitkin lattioita. Kuten yleensäkin Kiikalassa. Nessi ja Hurri on aivan mahdottomia, vielä joku päivä laitan videon siitäkin kaksikosta tänne nähtäville!

Varsinainen Joulusta toipuminen alkoi Tapaninpäivänä, kun luontoäiti vei virrat. Kuten monelta monelta muultakin! Seuraavat 3 päivää vietettiin kynttilänvalossa kun aurinko ei ollut näkyvillä. Aika tuli jokseenkin pitkäksi, samalla jännittäen miten pakastimien käy. Ei muuta hätää, mutta koirille ehdin ostamaan ennen joulua ruokaa 50 kg verran säilöön kylmään... Voin sanoa, että sillä summalla olisi ostanut vaikka ja mitä tarjousmyynneistä... Onneksi oli generaattoreita sekä Kiikalassa että Pöytyällä, me vältyttiin ruuan poisheittämiseltä pakastimesta!

Hurrin treenit on nyt alkanut, eilen! :D Heräsin todellisuuteen, että kakarahan on jo 11 kk vanha ja mitä sen kanssa ollaan treenattu.?? Eipä juuri mitään, arkipäivän asioita lähinnä. Muutamat hakuruudut joskus otettu, mutta aika vähillä ollaan. Se on kyllä ollut niissä aika pätevä, joten sinäänsä ei ole ollut tahkoamisen tarvetta perusjutuissa. Eilen otettiin markkeerauksia metsään, treenasin yksin. Heitto, odotus, käsky, palautus. Ja iso hymy mun huulilla! Odotti lupaa, etsi sinnikkäästi ja palautti vauhdilla! Toki tuli muutama karkaaminen treenin aikana, mutta sitten harjoiteltiin paikalleen jääntiä heiton jälkeen ja noudin itse damin. Nätisti istui ja odotti mitä nyt tapahtuu. Ihana Siiseli! Kaksoismarkkeerausta se ei vielä oikein hiffannut, mutta sitäkin lienee harjoittelun kanssa vahvistettavan. Myös Pimu ja Doris saivat osansa treenaamisesta. Doris oli jotenkin aika vaisu, löntysteli palautukset ja haku ei ollut kovin tehokasta. Pimu sen sijaan oli kuin pieni duracellpupu, se loikki ja pomppi ja oli niin innoissaan!!

Tänään treenattiin lenkillä. Kuljettiin pellolla ja Pimu aloitti myyrien kaivelun, se oli siis aivan omissa maailmoissaan treenin ajan! Doris otti ensin täyssokon ylös kaatuneen puun vierestä, meno hyvin. Sen jälkeen markkeerauksia molemmille mustille, toinen odotti aina vuoroaan, Hurri vielä hihnassa varmuudeksi. Vielä linjaa ja vähän kurinpalautusta molemmille odottamisen osalta. Päivän saldona hyvin paikallaan pysyvät koirat ja Hurri otti pisimmän linjansa tähän asti!

Uuden Vuoden aattona tulee hoitoon Doriksen pentu Rexi. Ihanaa taas saada hoitoon yksi jälkeläinen ja päästä lähempää tutkimaan mitä on tästä kaverista kehittynyt!

Seuraavana odotettavissa Uuden Vuoden pippalot, jotka on pennuille (Rico ja Hurri) ensimmäiset. Pimulle täytyy keksiä joku ikkunaton, radiolla varustettu luoja. Doris ja Diva eivät asiasta välitä. Nessi-karvapallo tuskin stressailee sen enempiä myöskään. Kiikalan nurkilla siis luultavasti pyöritään!

perjantai 23. joulukuuta 2011

Joulu, joulu kiiruhtaa!!

Taas on kovasti kiirehtinyt ja tapahtunut yhtä sun toista!

Hoitolapsi-Eve oli aivan ihana vahvistus vajaan viikon ajan, se oli totisesti hauska koira. Viimeisenä hoitopäivänä otin sen nojatuolilla syliin ja rapsutin mahasta sitä. Se rentoutui välittömästi, aloitti varsinaisen röhnöttämisen ja krohisi täysin tilanteelle antautuneena, siitä nauttien!! Jos olisi ollut joku muukin sisällä, niin videolta varmasti löytyisi! Eve oppi myös leikkimään Hurrin kanssa ns. Hurrin tyyliin, repimällä korvista ja juoksemalla kilpaa! Myös maalaiskoiran elämä eli ruohonsyönti, pellolla kirmailu ja saven syönti onnistui Eveltä hienosti. ;)

Joulua mennään viettämään Kiikalaan, odotettavissa siis iso koiralauma ja paljon ihmisiä. Luonnollisesti ruokaa ja löhöilyä, siinä Joulu parhaimmillaan. Pyhien suunnitelmat on vielä auki, mutta varmaa on ainakin että koirat todennäköisesti saavat herkkua jos toistakin syödäkseen. Tosin maltillisia määriä, kiloja ei ole varaa tulla nyt koirille(kaan) ylimääräisiä.

Pimulla tulee joulu olemaan ehkä kaikista "ankein", koska sillä on nyt ruokavaliona aloitettu poro-peruna safka. Siis itse tehtynä, pelkkää keitettyä, soseutettua perunaa ja poroa, ei mitään muuta. Välillä pellavaöljyä lisänä. Sillä on nyt mahanalunen ja jalkojen sisäosat aivan vaaleanpunaiset karvoiltaan ja samaa on poskissa ja kaulassa. Varpaiden välit muistuttavat enimmäkseen tummaa ruskeanpunaista ja karva jotenkin aika hentoista... Samaan syssyyn se tulee olemaan puhdas koira lähiaikoina; hienona suunnitteluna on pestä se kerran viikossa mahanalusen osalta, kuten myös varpaiden välistä ja kaulasta. Saa nähdä toteutuuko suunnitelma, mutta vakaa aikomus ainakin on. Shampoona allergiselle iholle tarkoitettu shampoo, jonka pitäisi tukea ihonkuntoa. Saas nähdä. Se kuitenkin on selvää, että kurakelit ei ainakaan helpota ihon elämää, joten pakkaskelejä odotellessa. :)

Doriksen kanssa on tarkoitus käydä Etelä-Ruotsissa maaliskuun puolessa välissä katsomassa paikallisia flatteja ja kenties sitä tulevaa urosta, jolla se astutetaan syksyllä. Jos siis kaikki menee suunnitelmien mukaan! Naurettavinta on tässä vaiheessa ehkä se, että ainoa asia, joka tämän unelmauroksen käytön saattaa estää, on keltainen geeni...! Urosta ei ole vielä testattu värien osalta, mutta omistaja tekee testin lähiaikoina. Uroksella on hienoja tuloksia nomesta ja sen pentuesisarukset ovat pärjänneet lajissa erinomaisesti. Eritysesti uroksen takana oleva narttulinja on saavuttanut hienoja tuloksia ja saaneet toimivia ja terveitä jälkeläisiä. Ja ei uroksen ulkonäkökään huono ole, vaikka näyttelykäyntejä on vain yksi, josta saanut EH:n. Löysin juuri sen mitä etsin (ja kovin ronkeli olinkin!!), mutta nyt tuntuu että on kovin pienestä kiinni, yhdestä väristä, voiko tämä yhdistelmä toteutua. Ja toki siitä, mitä mieltä uroksen omistaja on Doriksesta. Mutta kuka siihen nyt ei ihastuisi. ;)

Lisää reissusta keväämmällä, kun asia tulee lähemmin ajankohtaiseksi! Toki kyselyitä voi lähetellä jo nyt urosta koskien, mutta julkaisen tiedon sivuilla vasta kun uroksen käyttö on viimeisen päälle varmaa sekä värin että omistajien osalta! :) Malmön reissua siis odotellessa!!!

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Myyräkoira

TÄSTÄ SE LÄHTEE:


JA TÄHÄN TULLAAN, ILMEIDEN KERA:







tiistai 13. joulukuuta 2011

Kateus on ihmeellistä!

Doriksen Eve-pentu on ollut hoidossa nyt perjantaista asti, päiviä on kertynyt reippaat 4 ja kaikki on mennyt hyvin. Kaupunkilaisserkku Espoosta on siis tullut maalaisserkku Hurrin luona hyvin toimeen! Vaikka läheistä sukua ovatkin, eivät ne muistuta toisiaan tippaakaan! Ei ulkonäöltä eikä luonteeltaan.

Hurri on hassu pikkukoira. Se on hirmuisen itsepäinen, kuitenkin eri tavalla kuin Pimu! Itsepäisyyttä on siis montaa eri tyyppiä näemmä. Pimu tavoittelee lähinnä omaa etuaan, kun Hurri taas ei toimi niin. Se lähinnä päättää jotain, ja vie sen läpi vaikka väkisin, sillä ei sen enempää oo kieroiluja mielessä. Se vaan on päättänyt ja sitten se toimii. Kunnes ilkeä omistaja tulee ja estää toiminnan. ;) Hurri osaa esimerkiksi avata oven, ärsyttävä ominaisuus koirassa! Niin sisälle kuin ulos päin. Asiasta kiellettäessä lopettaa, istuu oven viereen ja yrittää uudelleen hetken päästä. Kokeilee muutaman kerran ja lopettaa sitten kun ei saa periksi. Doris ja Pimu on koulutettu samalla tavalla, mutta uskovat ensimmäisestä käskystä.

Tietysti päättäväisyys toimii erinomaisesti myös käyttöominaisuuteena, hakutyötä Hurri tekee yhtä itsepäisesti. Eli puolensa on asialla. Vielä en ole treenannut ohjauksia tuon pienen otuksen kanssa, onhan se niin nuorikin vielä, mutta jännityksellä odotan miten itsepäisyys siellä näkyy. Se joko ottaa ohjaukset hyvin tottelevaisesti tai sitten se heittää ne ihan ranttaliksi ja ottaa oman haun peliin. Tämän kun tiedostaa, niin jos vaikka Hurrin opettaisi oikein Doriksen kanssa harjoittelun jälkeen. ;) Nyt on ollut paljon aikaa miettiä mitä treenata, kun on itse ollut liikuntakyvytön treenimaastojen suhteen. Ehkä suunnitelmia aletaan pikkuhiljaa myös tuomaan toteen, kun vähän saadaan vielä lihasta reiteen.

Jos Hurri on hassu pikkukoira, on Eve varsin eloisan takapään omaava nappisilmä! Samoin kuin Doris oli pentuna. Evellä on Dieselin pitkä kuono ja lähekkäin olevat silmät sekä Doriksen leveä kallo. Varsin hauskannäköinen siis yhdistelmänä! Sen takapuoli heiluu puolelta toiselle notkeasti hännän mukana ja tuntuu että on aina eri paria etupään kanssa. Silmät ovat kaksi anovaa nappia, joita on kovin vaikea vastustaa. Kaikilla omilla koirilla on "lattakallo", Evellä on älynystyrä takaraivossa. Hurrin alkupörinöiden jälkeen ovat tulleet hienosti toimeen ja leikit menee yksiin, ääniä myöden. Jos viime viikolla hoidossa ollut Toby vinkui ja Hurri haukottelee äänekkäästi, niin Eve haukkuu!! Doris on jättänyt siis hyvää jälkeä Eveen...! :D Korvista ei tarvitse edes mainita, ne on komeat. Innolla odotan mitä tästä pennusta kasvaa. Ja toki muistakin pennuista, mutta nyt kun on saanut seurata Eveä lähempää muutaman päivän, kiinnittää siihen taas erilailla huomiota!

Tobyn ja Even hoitopäivien aikana Hurrista on tullut kovin kiintynyt minuun. Se kulkee osan aikaa aivan vierellä, ottaa hihasta tai takin helmasta kiinni ja alkaa leikkimään. Selkeästi siis yrittää ilmaista olemassa oloaan ja hakee huomiota. Vaikkei ketään koirista ole rapsuteltu sen enempää kuin muitakaan, niin jollain lailla Hurri on miettinyt asemaansa uudelleen ja todennut, että täytyy vähän skarpata, jotta varmasti muistan sen. Toki muutkin koirat ovat huomionkipeitä, mutta Hurrin käytöksestä sen havaitsee parhaiten. Nyt kun se on kasvanut ja kehittynyt pentu-pentuajoista (pentuhan se vieläkin on), niin se muistuttaa aina vaan enemmän isäänsä Figoa ulkomuodoltaan. Ihana tyttö!

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Hoitokoiria ja näyttelyitä

Viimeisen viikon sisälle mahtuu parit näyttelyt ja 5 päivän ajan Pöytyällä ollut hoitolainen. Vastaavasti seuraavan viikon sisälle mahtuu parit treenit ja 4 päivän ajan Pöytyällä oleva hoitolainen. Ajettuja kilometrejä ja 4-päinen lauma siis pitää vauhtia yllä!

Toby, M. Rohkea Merihevonen, tuli hoitoon viime torstaina, joulukuun 1. päivänä. Toby on siis Divan pentueesta ja vauhtia nuoresta herrasta löytyi melkolailla. Myös omaa tahtoa tuntui olevan, joten Tobylle koitti alkupäivinä ankeaa sääntöihin totuttelua. Nopeasti ne menivät perille, vaikka vähän ikävä taisi kotiporukkaa ensimmäisinä päivänä ujelluksesta päätellen olla. Hoitopäivinä käytiin Tobyn ja Hurrin kanssa autoilemassa muun muassa Kiikalassa sekä pariin kertaan Turussa. Lisäksi lenkkeilyä ja riehumista, niistä oli meidän päivät tehty. Kun sitten maanantaina 5.päivä Satu ja Vesa haki pojan pois, oli se jo hienosti sulautunut lauman jatkoksi. Eli hyvin olisi vielä voinut jäädä. ;) Toki kyllä 3 on helpompi lukumäärä kuin 4, varsinkin kun 2 näistä on kurittomia pentuja ja yksi jääräpäinen mummeli. Doriksessa luonnollisesti ei huomauttamista! :D

Doriksen matkaeväät. Nälkä voi yllättää koska vaan!

Toby poseeraa sänkipellolla

Hurri ja Toby, mutrusuu ja sen veli

Toby irrottelee pellolla juoksulla!


Helsingissä 4.12. järjestetyssä Voittaja '11 näyttelyssä oli ilmoitettuna 13 junnunarttua, joista yksi oli Hurri. Tuo muista pienenä erottuva Hurmalainen sai hyvän arvostelun ja EHn. Aika paljon tuomarina ollut Marjo Jaakkola jakoi ERIä, joten sinäänsä vähän harmittaa, mutta onhan tuo vasta 10,5 kk vanha. ;) Eli tyytyväisiä ollaan tähän tulokseen ja arvosteluun. Paikalla oli myös Doriksen pentu Eve, joka oli ainoa ilmoitettu pentu. Eve sai KP:n ja oli näin ollen ROP-pentu! :)
Hurri: "Erittäin hyväntyyppinen, aavistuksen lyhytlinjainen juniorinarttu. Hyvä pää ja ilme. Hyvä kaula ja ylälinja. Lyhyehkö lantio. Hyvä luusto. Kohtalaisesti kulmautunut. Kantaa itsensä hyvin liikkeessä. JUN EH
Eve: "7 kk ikäinen, ikäisekseen hyvin kehittynyt. Melko hyvä pää. Hyvä kaula ja ylälinja seistessä. Riittävä eturinta. Sopiva luusto. Kohtalaisesti kulmautuneet raajat. Liikkuu ok. Miellyttävä luonne." PEK 1., KP, ROP-pentu

Tampereella 6.12. sitten taas suunnattiin näyttelyyn Tampereen ryhmikseen. Paikalle ilmoitettu Diva ja Hurri sekä Eija oli ilmoittanut Toscan ja Esmen, jotka olin luvannut esittää. Hurri ja Tosca olivat kuin kaksi marjaa ja saivat hyvin saman tyyppiset arvostelut:

Hurri: "Feminiininen, hyvät mittasuhteet. Oikein hyvä pään kiila. Lempeä ilme. Jäntevä ylälinja, Hieman luisu lantio. Ikään sopiva runko. Hyvä luusto ja klulmaukset. Sujuvat sivuliikkeet, kapea takaosa. Hyvä karva ja käytös. Koira eduksi esitetty." JUN ERI2

Tosca: "Feminiininen ja hyvät mittasuhteet.Oikein hyvä pään kiila.Lempeä ilme,jäntevä ylälinja.Hieman lyhyt ja luisu lantio.Sopiva runko ja takakulmaukset.Saisi liikkua hieman tehokkaammalla takapotkulla,muuten liikkeet ok.Hyvä käytös ja karva." JUN ERI3

Nyt on siis näyttelyt startattu virallisissa luokissa Meri-pentueen osalta ja ei yhtään hullummin tuloksin! Mitään kehäkoiria näistä ei ollut tarkoitus edes tulla, mutta saa nähdä kuinka innostus kasvaa kun ikää tulee lisää!

Tobyn hausta puolisen viikkoa tulee uusi hoidokki, kun Doriksen pentu Eve tulee hoitoon puoleksi viikoksi! Isäntä ja emäntä lähtevät ulkomaille, joten Eve viettää sen aikaa maalaiselämää!

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Asian ytimessä!

Aina silloin tällöin minulle sanotaan, "piristyisit, sehän on vain koira," tai "tuo on aika paljon rahaa vain koiraan." He eivät ymmärrä kuljettua matkaa, kulutettua aikaa, eivätkä kuluja jotka liittyy "vain koiraan."

Jotkut ylpeimmistä hetkistäni liittyvät "vain koiraan." Monia tunteja on kulunut ja ainoa kumppanini on ollut "vain koira," mutta kertaakaan en tuntenut itseäni vähäisemmäksi.

Jotkin surullisimmista hetkistäni ovat johtuneet "vain koirasta," ja noina pimeyden päivinä, "vain koiran" lempeä kosketus antoi minulle lohtua ja syyn voittaa tuo päivä.

Jos sinäkin ajattelet, että sehän on "vain koira," ymmärrät varmasti myös sanonnat kuten "vain ystävä, " "vain auringon nousu," tai "vain lupaus."

"Vain koira" tuo elämääni sen aidoimman ystävyyden, luottamuksen ja puhtaan pidättelemättömän riemun.

"Vain koira" tuo esiin myötäelämisen ja kärsivällisyyden jotka tekevät minusta paremman ihmisen.

"Vain koiran" vuoksi nousen aikaisin aamulla, teen pitkiä kävelylenkkejä ja katson odotuksella tulevaisuuteen. Joten minulle, ja kaltaisilleni ihmisille, se ei ole "vain koira" vaan tulevaisuuden toiveiden ja unelmien ruumiillistuma, menneisyyden rakkaimmat muistot, ja puhdas riemu tässä hetkessä.

"Vain koira" tuo minusta esiin sen mikä on hyvää ja ohjaa ajatukseni pois itsestäni ja päivän huolista.

Toivon, että jonakin päivänä he voivat ymmärtää, ettei se ole "vain koira," vaan se asia, joka antaa minulle inhimmillisyyden ja erottaa minut "vain miehestä tai naisesta."

Seuraavan kerran kun kuulet sanonnan "vain koira", hymyile -- koska he "eivät vain ymmärrä."

maanantai 28. marraskuuta 2011

Arkikuulumisia marraskuulta

Doris, Hurri, Rico ja Diva. Kerjäläiset.

Marraskuu on vauhdilla mennyt ohi! Mitään ihmeempiä ei olla siitä huolimatta koirien kanssa saatu aikaiseksi, tai itse en siis ole ollut kovin aktiivinen koirarintamalla. Vähän ehkäpä pientä voimien keräämistä ensi vuotta ajatellen on ollut viime aikoina. Jotain laantumaa on ollut liikenteessä.

Doris aloitti juoksunsa parisen viikkoa sitten, joten sen juoksuväli oli 8 kk viime juoksuista, 2 kk lyhyempi kuin normaalisti! Tuli vähän yllätyksenä näiden alkaminen nyt. Tämä tarkoittaa, että seuraavista juoksuista sitten olisi tarkoitus astuttaa tuo hassu koira uudelleen. :) Olen hirmuisen tyytyväinen siihen, miltä sen pennut ovat nyt 7 kk ikään mennessä ehtineet vaikuttamaan! Ihania luonteita ja kovin oppimiskykyisiä pentuja, jotka jaksavat ilmeisen hyvin keskittyä asioihin. Tietysti vielä on murrosikä ja muut kasvun mukana tulevat jutut edessä, mutta alku näyttää lupaavalta! Käytännössä siis 8-10 kk päästä olisi aika astuttaa Doris, joten se sijoittuu ensi vuoden heinä-syyskuulle. Uros on vielä puntaroinnissa, tällä kertaa kuitenkin pysytään varmaankin Suomen rajojen sisäpuolella astutusmatkalla.

Hurri on kasvanut aika naftisti viime aikoina, siitä taitaa jäädä taskukokoinen harrastuskoira! Näyttelyissä sen kanssa ei taida montaa kertaa tarvita pyörähtää, mutta jää enemmän aikaa "oikealle" harrastamiselle sen sijaan. ;) Nyt pitäisi jostain kaivaa oma motivaatio treenaamiseen, jotta saataisiin sen hyvät ominaisuudet kehittymään eteenpäin. En pidä omien koirien kehumisesta edelleenkään, mutta tästä pikkutytöstä voisi tullakin vaikka jotain kivaa! Mejään siitä olisi varmasti, mutta minusta itsestä ei vain ole siihen touhuun. Täytyy palkata joku mejäharrastaja Hurrin kuskiksi kokeisiin. :)

Saatiin nyt treenipaikka tokoiluun talven ajaksi, joten ajattelin jostain kaivaa esiin tokoiluinnostuksen sekä Doriksen että Hurrin kanssa. Doris olisi seuraamista vaille valmis AVO-luokkaan, muut liikkeet se osaa nyt satavarmasti. Aiemmissa kokeissa olen ollut valitettavasti liian innokas ja mennyt keskeneräisen koiran kanssa kokeeseen. Sen vuoksi huonot pisteet ja tulokset. Koiran tulostaso kärsi ohjaajan vuoksi, AVO3 ei ole kovin nättiä luettavaa KoiraNetissä. Mutta jos vaikka kirkastaisi ne vähän paremmiksi tulevaisuudessa. :) Hurrin kanssa ollaan ihan alkuvaiheessa, joten sen kanssa tullaan aloittamaan ihan perusjutuista. NOMEn puolella oikeastaan samoja juttuja, Doriksen treenausta AVO-luokaa varten ohjausten vahvistamisella sekä markkeerausten vaikeuttamisella. Hurrin kanssa treenataan ensin taipparijuttuja, mutta siinä sivussa myös linjaa ja markkeerauksia on suunnitelmissa.

Kaikista suurin tekosyy treenien vähyyteen on luonnollisesti pistettävissä polven piikkiin, "ei voi treenata kun polvea on varottava". :) Onhan tämä osittain tottakin, mutta itseäni joskus huvittaa miten paljon tätä voi käyttää nyt hyväkseen. Ei voi tehdä sitä sun tätä kun on polvi kipeä. Jos jotain olen nyt jättänyt tekemättä, niin salilla olen käynyt sitäkin ahkerammin. Olen hakenut naaurin muksut kyytiin sählyyn vietäväksi ja samalla käynyt 3 kertaa viikossa salilla. Toivotaan että tämä tapa tulee pysyväksi eikä lopahda jossain vaiheessa. Polven kunto on nyt parantunut hiljaksiin mutta varmasti, joten suunta on parempaan päin koko ajan. Kuntoutusta on kuitenkin vielä pitkälti edessä, ensimmäisen juoksuaskeleen saa ottaa ensi vuoden helmikuussa, joten rauhallista meininkiä siihen saakka luvassa!

Pentutapaaminen 26.pv

Lauantaipäivä vietettiin ulkona hienossa auringonpaisteessa pentuporukalla Pöytyällä meidän (eli anopin ja appiukon) pihapiirissä. Treffit pidettiin 26.pv, ainoa päivä viikossa kun ei satanut vettä. ;) Voiko parempaa tuuria olla! Paikalla oli Doriksen ja Divan pentuja 12 kpl verran sekä muutama vieraileva "yli-vanha" koira. Päivän aikana duunailtiin perusjuttuja arkitottelevuuden saralla, joidenkin koirien kanssa vähän tokojuttuja ja variksen "makuun" pääsi kaikki koirat! Paitsi Ludde, joka oli lähinnä sitä mieltä, että variksesta viis, tullaan toimeen elämässä ilman sitäkin. :)

Välillä juotiin kahvia ja teetä sekä syötiin pientä purtavaa, hyvin mahtui pikkumökkeröiseemme koko sakki lämmittelemään kylmän tuulen viilentämät sormet ja varpaat! Sopu siis sijaa antaa, istumapaikkojakin löytyy kun on luova. :)

Kahvin jälkeen kokeiltiin siis variksen kanssa duunailua ja saatiin homma toimimaan hyvin ihan perusnostojen kanssa. Ensi kerralla sitten treenaillaan jo vähän vaativampaa noutoa ja hakutyöskentelyä metsän puolella! Varautukaa siis siihen! :) Muutamat trimmaamiset vielä, kaulushaikaroista tuli ihan flatinnäköisiä ja tämän jälkeen päästettiin lauma vapaaksi sänkipellolle juoksentelemaan! Mukana oli 13 koiraa, jotka tulivat hienosti toimeen keskenään äkkinäisen tutustumisen jälkeen. Muutama kukkoilija oli porukassa, mutta ne olivat onneksi omia koiria, Ricon ego on vähän iso pienessä paketissa ja Hurri ei tykännyt kun rapsutin muita koiria. Hyvää esimerkkiä siis näytetään muille. ;)

Päivänpituus rajoitti hieman duunailua ja paljon ehdittiin pienessä ajassa. Tärkeimpänä osiona oli luonnollisesti kuulumisten vaihto kaiken muun sivulla. Kiitoksia kaikille mukana olleille, näitä päiviä järjestetään kyllä jatkossakin, kun näin innokkaita mukaan tulijoita olette!! Valitettavasti en ehtinyt kameran kanssa hääräillä paikan päällä, joten kuvasatoa päivästä ei ole tällä kertaa... Ja Hurrikin sai koulutusta Annin käsissä, joten ei jäänyt sekään paitsi päivän touhuista minun höpöttäessä muille pennunomistajille. Hurri pelitti Annin kanssa hyvin, olin oikein yllättynyt miten hyvin se jaksoi keskittyä Anniin eikä muihin koiriin! Tiedän siis jatkossakin, kenellä koiran annan koulutettavaksi vastaavissa tilanteissa!

Päivän loppusaldona oli väsyneitä koiria, jotka olivat loppujen lopuksi hyvin omistajiensa hanskassa. Oli ihana nähdä, miten kehitystä tapahtuu jo muutaman tunnin aikana. Alussa niin kovin villit ja toistensa luo vetävät koirat olivatkin melko kesyjä koirakansalaisia loppujen lopuksi! Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin!

Doriksen pennut näyttelyissä!

Doriksen pennut on tehneet hienoja debyyttejä näyttelyissä! Useampi penneli on käynyt hakemassa arvostelua itsestään ja hyviä ovatkin olleet! Pentumaisuus totta kai näkyy ja tässä vaiheessa onkin tärkeintä hakea niitä kokemuksia väenpaljoudesta ja kehässä esiintymisestä. Samalla se on hyvää harjoittelua omistajille oman mussukan kehässä esittämisestä. Seuraavia tuloksia ovat keränneet syksyn aikana, 3 eri nayttelyssä:

27.11.
pentunäyttely, Helsinki

EVE (Flatkiss Forerver Whatever) PEK I 1., KP, PNP1, VSP-pentu

13.11.
pentunäyttely, Helsinki

BERTTA (Flatkiss FroZen Angel) PEK I 1., KP, PNP 1, ROP-pentu
EVE (Flatkiss Forever Whatever) PEK I 2. KP
TELLU ( Flatkiss Fool For Your Loving) PEK I 4. KP

MILO (Flatkiss Faith No More) PEK I 1., KP
FLATKISS-kasvattajaryhmä 1.KP Mukana yllä olevat pennut Bertta, Eve, Tellu ja Milo.

9.10.
SNJ:n päänäyttely

MILO (Flatkiss Faith No More) PEK I 2., KP
SIPE (Flatkiss Fight For Your Life) PEK I 4.

BERTTA (Flatkiss FroZen Angel) PEK I 1., KP, PNP 2.
EVE (Flatkiss Forever Whatever) PEK I 2.

Itse olin paikalla SNJ:n näyttelyssä eli pentujen ekassa näyttelyssä. Hienoa oli nähdä paikan päällä, että kukaan pennuista ei ollut moksistaan ihmisiä täynnä olevasta hallista ja olivat kuin kotonaan. Reippaita tapauksia joita oli mukava nähdä ensimmäisen kerran sitten pentulaatikon! Sipe on ollut kertaalleen hoidossa meillä Pöytyällä, mutta muut näin ensimmäistä kertaa. Näyttelyiden osalta Eve on ilmoitettu vielä Voittaja-näyttelyn pentuluokkaan sunnuntaina 4.12. ja ensi vuoden puolella 7.1., jonka jälkeen on aika siirtyä viralliseen junioriluokkaan! Näyttelyt eivät missään nimessä ole se pääasia näiden koirien kohdalla, mutta ihanaa että siinä sivussa myös niissäkin kehtaa pentuja näytellä!

maanantai 31. lokakuuta 2011

Toipilaana elelyä

Tällä kertaa kaikki koirat ovat terveitä, toipilaana on lauman taloudenhoitaja! 19.pv lokakuuta tähystämällä korjattu polven eturistiside on alkanut parantua ilmeisesti hyvällä vauhdilla, haavat ovat ainakin menneet siististi umpeen ja hakasten poistokin on jo parin päivän päästä. Samalla voi jättää kepit pois, jos polvi sen kestää kipeytymättä. Leikkauksesta siis 2 vk pian aikaa!

Odotukset ennen leikkausta oli aika sekavat, ei tiennyt mitä odottaa. Tai odottaa kyllä osasin yhtä sun toista, mutta onneksi odotukset menivät aika pahasti pieleen. Polvi ei ollut läheskään niin kipeä kun sen kuvittelin olevan! Kenties lääkityksellä oli osansa tässä, mutta elämä oli hyvinkin siedettävää leikkauksen jälkeen. Ja palvelu pelasi, oikeastaan kovinkin hyvin! Kiitos-suuri avokille siitä! <3 Särkylääkettä otin heti alussa maksimiannoksen, ei ollut kipuja ei. Ei ollut kyllä myöskään ruokahalua, jatkuva pahaolo sen sijaan oli sitkeästi seurana. "Hieman" parin päivän jälkeen viisastuneena löytyi alhaisemmalla särkylääke määrällä parempi olo ja safkakin alkoi taas maistua.

Hurri-Hurmalainen muutti leikkauksen alussa Kiikalaan vanhempieni luokse jossa sillä vauhdikasta seuraa tarjosi Rico-veli ja Nessi. Toki myös Diva, mutta se on omasta mielestään liian arvokas leikkimään pikkukakaroiden kanssa. ;) Pimu ja Doris pitivät mulle seuraa Pöytyällä, kestivät ihan ok hieman rauhallisemman elon. Saipa niistä jopa seuraa kainaloon sohvalla makoiluun. Doris oppi mm. uuden tyylin nuolla kuonoon sivuosan kautta, kun norminuolemisesta tuli satikutia... ;) Jotain kautta se kieli on saatava ulos suusta. Pimu keskittyi tavaroiden kantamiseen ohjeiden avulla. Jos dorista ohjaan pellolla damin luo, on Pimun tehtävänä noutaa jokin tietty vaate, joka sattuu olemaan väärällä puolella huushollia. Aina lopulta on vaatteet saatu niskaan, vähemmällä tai enemmällä ohjaamisella. Tärkeä homma siis Pimulla. ;)

Kiikalassa vietin viikon verran aikaa, Pöytyällä tahtoi aika tulla päivän mittaan aika pitkäksi, mökki-minä-ja-rikkinäinen-telkkari kokoonpanolla. Kiikalassa sen sijaan eloa on hieman enemmän, joskus tuntui että hieman liikaakin. Kiikalassa vietetyn viikon aikana oli susi-hukkanen käynyt Pöytyällä ruokailemassa pihan laitamilla, onneksi kuitenkin 500 metrin päässä asuin mökkeröisestämme. Turhan lähellä siltikin. Tämä ei ainakaan nopeuttanut Pöytyälle paluuvauhtiani...

Nyt kun eilen illalla tulimme takaisin tänne Pöytyän nurkille kaikkien kolmen koiran kera, niin ulkoilut ovat aika rajoitettua koirien omatoimisuuden osalta. Itsenäisiä tutkimusretkiä ei nyt harrastella ollenkaan, se on nyt vähäksi aikaa varma juttu. Tylsää, joo, mutta pysyy koiramäärä ainakin samana jatkossakin...

torstai 6. lokakuuta 2011

Koiravahtina kotikonnuilla

Porukat päättivät paeta lokakuun alkua lämpimiin ilmanaloihin Turkkiin Annin ja isovanhempieni kanssa, joten meikäläiselle tipahti velvollisuus hoitaa koiria viikonajan Kiikalassa. Yksin keskellä metsää, ihana rauhallisuus ja kaikki palvelut saman katon alla ja saman ulko-oven sisällä: sisäwc, sauna, pyykinpesu- ja tiskikone! Pöytyällähän suihkuun täytyy mennä ulkokautta, vaikka saman katon alla onkin. Kylmä siinä tulee, kun märkänä joutuu ulos parin sekunnin ajaksi. ;) Ja ulkohuusin sijasta nyt viikon ajan porsliinipytyllä, ai jai...! Ja tietysti koska kaikki ihmiset on pois, voi tehdä ihan mitä huvittaa, koska vaan huvittaa! Käytännösä tämä tarkoittaa siivoamista, koiran ruokkimista ja ulkoilutusta, mutta ainakin saa tehdä oman mielen mukaan. :D

Heinäkuun leikkimielisessä jalkapallomatsissa Somerin Suviheinäturnauksessa sisäinen-Messi pääsi valloilleen ja puolustuksesta lähdin nousemaan ylös pallon kanssa. Olin jo potku etäisyydellä maalista ja kurkitin palloon, kun vasen polvi sanoi "mulskis" ja petti alta. Nousin ylös, yritin jatkaa, mutta jalka ei kantanut kunnolla. Kentän laitaan ja vaihturi kentälle. Voitettin matsi ja lähdettiin kotiin, ajoin autoa muiden nauttiessa virvokkeita. Illalla jalka tuntui hieman jäykältä, mutta olin aivan fiiliksissä seuraavan päivän pelistä! Huomenna vedetään taas täysillä pelissä!

Tai sitten ei... Aamulla polvi oli aikamoinen, turvonnut jonkun verran. pelit jäi väliin ja siitä alkoi arvailujen aika, mitähän polven sisällä mahtoi tapahtua. Terveyskeskuksessa röntgeniin jossa kaikki näytti ok ja muutaman viikon päästä yksityiselle magneettiin. Magneetissa paljastui eturistisiteen vaurio, käytännössä ristiside oli asettunut nätisti rullalle polven etuosaan. Lihaskuntoa parannettiin fysioterapeutin kanssa ja nyt lopputulema on, että polvi leikataan 19.10. sen epävakauden takia. Eli korjataan homma ja pitäisi tulla entiselleen siinä samalla. Saas nähdä kuinka käy, kuntoutus kestää 6 kk kunnes pitäisi olla taas menokunnossa. Kaikesta huolimatta en vaihtaisi sekunttiakaan pois pelikentällä heinäkuun alussa, tiimihenki oli loistava ja me oltiin hyviä!! :)

Doriksen kanssa piti startata WT-kokeessa Oripäässä 8.pv lokakuuta, mutta startti jää nyt väliin, jottei polvi rasitu pellolla rämpimisestä tämän enempää. Me aloitetaan nyt treenitauko parin viikon päästä ja sitten keväällä näytetään mitä me osataan, niin Doriksen kuin Hurrin kanssa. Pimu jatkaa samaan vanhaan malliin metsässä kirmailua hajujen perässä ilman treenipaineita. :)

Mätsäriviikonloppu 1.-2.10.

Hurri ja Doris pääsivät kunnostautumaan näyttelypuolella viikonlopun aikana tuplasti. Koska oli harvinainen viikonloppu jolloin ei ollut mitään sovittuna ennakkoon, niin vietin lauantaina muutaman tunnin Halikossa ja sunnuntaina pari tuntia enemmän Turussa. Hurrille oli aikalailla uusi tilanne, yhdessä pentunäyttelyssä ollaan käyty sen kanssa. Olen ilmoittanut sen pariin näyttelyyn loppuvuodesta, joten harjoittelu on tässä vaiheessa enemmän kuin tarpeen. Se meni niskaharja pystyssä alkuajan, taisi olla tytöllä jännää. Se näytti ihan piikkisialta, mun oma pieni opossumi! :)

Koiria Halikossa oli oikeastaan harmittavan vähän, isoja koiria 15 tienoilla, pentuja samanmoisen verran. Järjestäjien puolesta vain hieman harmi juttu! Hurri otti tuomarin vastaan niin innolla, että peppu meni väkisin maahan ja hampaiden katsominen oli aika menoa. Tätä siis harjoittelemme, käpälöinnin sietämistä ilman pursuavaa energiaa. Dori ei meinannut pysyä pöksyissään, ravasi kehässä hirmuista vauhtia! Tulipa viime hetkellä mukaan myös kaverin koira, jonka esitin. Janne, Emilia ja Velmu tulivat tutustumaan paikan päälle mitä häppeningissä tehdään. :) Doris oli isojen punaisten 4., Hurri pentujen punaisten 3. ja lainakoira-Velmu isojen sinisten 4. Velmu meni pariosuuden ihan nätisti, mutta kaikkien sinisten tullessa kehään vei hajut herran ajatukset aivan muualle! Tuomari kuitenkin tykkäsi ja sijoitti kaverin: kotiinviemisiksi lelu, heijastintuotteita ja puruluu. Ei turha reissu 5 €:n hinnalla. :) Myös omat koirat sai samanmoiset pakkaukset, nyt on vinkulelua ja heijastetta talveksi!

Turussa koiria olikin sitten arvatenkin enemmän kuin Halikossa. Isoja koiria 34 kpl, pentuja yli 40 kpl. Doris sai isoissa sinisen nauhan ja pääsi 6 parhaan joukkoon, muttei sijoittunut. Hurri sai taas punaisen nauhan, mutta ei sijoittunut. Tällä kerta hoiti tuomarin tutkimisen jo hieman rauhallisemin, mutta melkoista kiemurtelua se oli. Takapuoli ei pysy paikalla lainkaan. Seisotettaessa se syö makupalaa silmät kiinni nuoleskellen, kuin nautiskelisi pikku hiljaa siitä. Malttaa seisoa hyvin ja mielestäni on aika hyvänmallinen tässä ikävaiheessa. Liikkeissä jään kaipaamaan Doriksen liitävää askelta, sitä Hurrilta ei löydy. Toisaalta Diva on samanlainen tipsuttaja kuin Hurri, joten "syytä" ei tarvitse kaukaa hakea.

Turun mätsäri on Kupittaalla, joten en voinut vastustaa menemästä koirien kanssa katsomaan puistossa olevaa ankkalampea! :D Erittäinkin mielenkiintoinen kokemus niin koirille, minulle kuin vastaantuleville mummoillekin. Hurrilla nyt vielä ole paljoa hajua mitä moiset kaakattajat ovat, kyllä sekin niistä kiinnostunut oli kun hetki seurattiin. Mutta Doris, ai että, kun se haistoi linnut jo vähän matkan päästä!! :D Veto nyt oli jotain aivan käsittämätöntä, ennen kuin sain sille vähän tolkkua päähän. Kun se pystyi keskittymään edes hieman, se istui ja tärisi, tärisi ja istui. En tiedä luetaanko moinen tilanne eläinrääkkäykseksi, linnut aidan toisella puolella, mutta koira joutuu istumaan paikoillaan. Äänen kuullessa se oli tosi tarkkana, "kohta tapahtuu jotain ihan varmana, pääsen noutamaan niitä". Se on kyllä niin ihana, hölmö ja vilpitön karvakasa. Aidassa oli paimenpoika, mutta niin lähelle Doris ei päässyt, että olisi tullut nenään nippaisu. ;)

Tuli siis tsekattua tilanne, missä mennään Hurrin ulkomaailman tutustumistilanteessa. Säälittävän laiska olen ollut käymään keskustoissa tutustumassa erilaisiin juttuihin. Toki ollaan kyäty, mutta ei enempikään olisi pahaksi. Hurrin luonne antaa kuitenkin aika hyvin asian "anteeksi", koska se ei ole arka ja uskalta tutustua hyvin jänniinkin juttuihin. Se on hyvällä tavalla varovainen. Toisin kuin Doris, joka ei käsitä sanaa 'vaarallinen' tai 'varovainen', se menee kaikkea ja kaikkia kohti iloisella pelkäämättömällä asenteella. Pimu taasen edustaa sitä toista ääripäätä, joka pelkää varmuuden vuoksi, eihän sitä ikinä tiedä kuka "käy päälle". Jokainen erilainen persoona, mutta niin omilla ihananilla opettavaisilla tavoillaan!

torstai 25. elokuuta 2011

Täydellinen taustakuva koneelle!

Doris-koiranen

Doriksen kaunis häntä! :)



Rico (3 ylimmäistä kuvaa)




torstai 18. elokuuta 2011

Sienikoira Hurmalainen

Kesän kelit on suosineet sienimetsän antia ja kantarellejä, orakkaita ja punikkitatteja pukkaa joka nurkasta! Samoin on käynyt mustikoille, niitä on ihan sinisenään pensaat ja puskat. Ja mitä pieni koira tästä ajattelee? Paaaaljon syötävää! Sienimetsässä Hurrilainen tekee juoksulenkkejä Doriksen perässä, mutta palaa aina takaisin kun näkee minut kyykyssä. Ei juokse syliin vaan tarkistaa mitä kädessä on ja yrittää sen syödä. Sienen menoa siis. Muutaman vihjauksen jälkeen on jättänyt tavan unholaan, mutta kovasti sienet kiinnostaa. Sama on mustikoiden kanssa, hyvin osaa pensaasta niitä syödä, mutta odottelee että poimisin suun sille täyteen. Niin suloinen pieni siiseli! :)

Pimun hotspot kausi on nyt ainakin näillä näkymin ohi, kerran tarvinnee vielä posket siltä ajella lyhyiksi karvoista, jottein kosteus pääse pesimään tulehdusta alkuun. Hurri niskaihottuma on paranemaan päin. Ilmeisesti punkkipannan ja vedessä lutraamisen yhteistyöstä oli niskassa märkäihottuma keskittymä, joka oli aika inhan näköinen. Ei ollut kuitenkaan vielä kovin pahassa kunnossa, joten karvojen leikkaus ja Pimun tropit auttoivat. Nyt on ruvet jo lähteneet ja uutta karvaa kasvaa leikattujen tilalle. Ja syytä olisikin, näyttely on 17.9. Hyvinkäällä pikku-neidillä.

Doris jatkaa karvójen kasvattelua ja väitän, että ne kasvavat lähes silminnähden. Nopeaa vauhtia saisivatkin tulla takaisin, kyllä tuota kaljua on katseltu jo ihan riittävästi. Hurrille näyttää tulevan hirmuisen hyvä turkki, paksu ja aivan ihanan laatuinen!

Eilen otettiin Hurrin kanssa lähikontaktia varikseen, lokkiin ja kaniin. Variksen ja lokin kanto sujui hyvin, kani oli vielä vähän turhan karvainen oikeaoppiseen kantoon. ;) Taisi turkki kutitella kitalaessa kun oli niin puistattavat reaktiot kantoon. Kyllä tästä vielä koekoira tulee!

torstai 11. elokuuta 2011

Muro ~4kk


Doriksen pentunen, Muro (Flatkiss Fear of the Dark) lähes 4 kk vanhana kuvassa. Komea poika!

Treenilöintiä ja sukulointia

Tiistaina 9.8. alkoi Salon Seudun Noutajien NOU/NOME-koulutukset syksyn osalta. Ryhmiä on useampia, oma osuus on NOU edenneissä ja NOMETOKO- porukassa. Oli kiva päästä kouluttamaan muita, nähdä miten vinkit toisien koirien kohdalla selvästi toimivat ja samalla treenata vähän omia koiria siinä sivussa. Tiistai-illalla siis on treeniä luvassa jatkossakin.

Keskiviikkona kävimme 3 sukupolven voimin Karkkilassa sukuloimassa ja samalla Divan pentuja Lunaa ja Luddea katsomassa. Luna asustaa pikkuserkkuni luona ja Ludde äitini serkun luona, ihan toistensa naapurissa. Pojat olivat isoja! Mukana meillä oli Hurri ja Rico, jotka näyttivät ihan pikkukoirilta veljiensä vieressä! Pojilla oli melkoinen vauhti päällä ja intoa ei kyllä puutu lainkaan! Trimmattiin kaulakarvat, korvat ja häntä näteiksi, nyt kelpaa painella pitkin poikin veljen kanssa. Temppujakin olivat opetelleet ja tuntuivat osaavan ne hyvin, jopa pikkulasten komennossa. Eiköhän näistä vielä komeita poikia kasva!


Yllä olevat 4 kuvaa Luna ~7 kk
(Maahismäen Veikeä Merilevä)



Yllä olevat 4 kuvaa Ludde ~7 kk
(Maahismäen Lystikäs Merileijona)


Torstaina potkin itseni treenaamaan. Koirat autoon, auton pellon reunaan ja kukin vuorollaan duunailemaan. Doris sai ensin pitemmän treenin ohjauksien ja hakuruudun osalta. Hakuruutu toimii, kuten ennenkin, mutta ohjaukset, jotka pitää treenata koiralle, olivat aika ruosteessa. ;) Tein 2 muistipaikkaa ja osaan lähetyksistä otin häiriömarkkeerauksen. Markkeeraus ei sinällään haitannut, mutta eteenmeno takkusi toiseen muistipaikkaan... No, eipä sitä juuri ollakaan treenattu pentujen jälkeen. Toinen meni muistipaikka meni ok. Treeniä hieman ahkerammin, ehkäpä...!?

Hurri pääsi pellolle, johon oli kylvetty dameja sen näkemättä. Voi miten päättäväisesti se lähti tuulen mukana tulevan hajun perään!! :) Dami suuhun ja täysillä mun luo. Dami ei tipu ja esittelee sitä ylpeänä, luovuttaa käteen hienosti ja hetken päästä se haistelee uudelleen tuulen tuomia hajuja. Missä vaiheessa mä alan pilaamaan tätä koiraa..!? Pienen tauon jälkeen otettiin markkeeraus ison ojan ylittämisen kanssa ja hienosti pelitti siinäkin, reippaasti ojan yli dami tiiviisti suussa. Tajuaa myös, että saa lähteä vasta kun peppu maassa, joten tarjoaa sitä alkuinnostuksen jälkeen itse. Aika kakara, vaikkei paljoa treenattu ollakaan!!

Pimu pääsi ulkoiluttamaan kiharaa turkkiaan myös pellolla, keräten Hurrilta jääneet damit pellolta. Innoissaan meni ja oli oikein tyytyväinen itseensä kun löysi damin. Hassu koira. :) Ehkäpä näiden karvakakaroiden kanssa vielä iltapäivällä sienimetsään, jolloin päivän liikunta on kerätty kasaan.

tiistai 9. elokuuta 2011

Karvaton koira ja mätäniska

Kiveltä pois á la Doris...

...ja vaihtoehtoinen tapa á la Pimu. ;)

Hurri

Rantavahti- Rico

Doris

Pystykorvat Riku ja Jere

Kukkia mereltä käsin! :)
Doris, Rico ja Hurri

Kaikki pysyi kuivina souturetkellä!

Uni tuli kesken kortinpeluun

Kolmikko kivellä

Taaaas on oltu merellä, peräti kolmannen kerran koko kesän aikana! Hui mikä tahti. ;) Rantauduttiin saareen Sonjan ja mustien koirien kanssa perjantai-illalla, hengailtiin naapurisaarissa hiekkarannoilla, ajeltiin veneellä ja syötiin kuin pienet (?) porsaat!
Porukka vaihtui taas tasaiseen tahtiin, mutta minä olin koirien kanssa koko ajan paikan päällä. Irtiotto kuivanmaan elämästä!

Sonja poistui tiistaina ja torstaina tulivat Turo ja Pimu sekä Rantaset kera kolmen koiran. Saldo saarella tämän jälkeen siis 4 ihmistä ja 6 koiraa. :) Doris oli kovin iloinen uusista tulijoista, 3 miestä vain hänelle, Pimu ja Hurri ei oikein ymmärrä noista asioista mitään! :D Nuorin koiramies Riku ei oikein ymmärtänyt vielä mitä Doris yritti kun esitti kosiotanssia nenän edessä, mutta kovasti Doris ainakin yritti. Pystykorvapojilla oli punkkeja yksi jos toinenkin, Jere (Martinkummun Jere) selvisi muutamalla otuksella, mutta Rikusta (Riku) niitä poimittiin pois yli 30 kpl!! Hyi hitto, jos suoraan sanoo! Kaikki eivät tietysti olleet kiinnittyneet, vaan vain pari ehti iholle asti. Muut Terhi nyppi pois turkista kävelemästä. On niitä kyllä paljon kun pusikoissa juoksentelee!

Saarielämää vietimme Doriksen ja Hurrin kanssa 10 päivän ajan, mutta sekin meni kuin pitkä viikonloppu, hurjan nopeasti! Meri, lämmin ilma, ukkoskuurot, auringonlaskut ja 23 asteinen merivesi olivat aivan ihanaa! Joskus täytyy kuitenkin laskeutua pois unelmista ja palata arkeen.
Manteroitumisen jälkeen alkoi raksailu tai ainakin ruuanlaitto raksailijoille. Aika menee nopeasti siinäkin, tosin vähän on vaikea saada kiini arkirutiineista. Työrintamalla on vielä hiljaista, odotellaan sopivan työn löytymistä.

Ruokintarintamalla koirat on nyt raakaruuan varassa eli kuivamuonat on unohdettu kokonaan meidän muonista. Nyt ainakin taas kesän ajaksi, kun omalta pieneltä kasvimaalta saa kasvismössöt ja mehumarjoista niiden jäänteet. Lihat ja luut on helppoja hankintoja sekä kesällä että talvella. Pimun dieettinä on nyt laihdutuskuuri, helteiden aikana pääsi hieman kertymään ylimääräistä. Doris ja Hurri kasvattelevat lihaksia ja saavat sen vuoksi määrältään vähän reilummin lihaisaa luuta ruokavaliossaan.

Pimun allergiaoireet on nyt taas helpottaneet, nyt kun molempien poskien hotspot on saatu hoidettua kuntoon vanhoilla tropeilla, joita viime kerrasta on jäljellä. Doris kasvattelee turkkia, se on aikan klani! Hurrin niskasta löytyi ilmeisesti punkkipannan ja kostean ihon yhteisvaikuksena tullut märkäihottuma, johon menee nyt sitten samaa lääkitystä kuin Pimun poskiin... Melko kätevää, vai mitä sanotte..!? :/ Eiköhän mene ohi kun karvat leikkasi pois ja saa ilmaa nyt paremmin. Juuri ilmoitin kaksiin näyttelyihin tuon rontin, toivotaan että karvat kasvavat ainakin osittain takaisin. Onneksi on juuri niskan pääliosassa, niin erota niin selvästi muiden karvojen joukosta.

Talkoohommissa 6.8. SSN ry:n taipparieden järjestyshenkilökunnassa meni koko päivä, puoliltapäivin eteenpäin kaatosateessa. Olo oli mekoisen märkä, mutta ei sade niin hirveästi haitannut porukan ollessa hyvä. HIENOA olla töissä koiratapahtumissa, kun porukka toimii!

Doriksen ja Divan kanssa käytiin näyttelyssä Salossa sunnuntaina 7.8. Molemmat saivat erinomaisen, joihin olen tyytyväinen. Doris oli ihan kalju, Diva esiintyi hiennosti ja nartuista vain 1 sai SAn, joten tyytyväisyyttä siis sen vuoksi. Tosin narttuja ei ollut paljoa, 8 kpl. Arvostelun löytää kotisivujen uutisista.

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Kesän humputtelut


Alkuperäisen suunnitelman mukaan raksailu piti jatkua vauhdilla heinäkuun alusta, mutta vähän on nyt isännän kaivinkonekiireiden takia homma venynyt. Siispä aikaa saamattomuuteen ja yhteen mökkireissuunkin on ollut!

Mökkeillessä vietettiin heinäkuun ensimmäiset päivät, perjantaista keskiviikkoon. Ilmat olivat ihan ok, aika pilvistä ja kosteaa oli kyllä koko ajan. Hurri oli ensimmäistä kertaa merimaisemissa ja venematka hieman jännittikin ensimmäisillä ajokerroilla. Loppuajasta petrasi kuitenkin jo hyvin ja uskalsi nostaa tassut veneen keulalle. Tosin parempi olla veneessä hieman nöyränä kuin liian rohkeana, kuten Doris... Se istuu keulalla, ei penkillä. Komentamalla tulee aina alas. Onpa se kerran siitä uintireissunkin itselleen aiheuttanut. Mutta veneeseen nostamisen jälkeen uudelleen samalle paikalle. Ihan kaikki herneet ei voi olla kohdillaan.

Divan pennut on nyt 6 kk vanhoja, kivanoloista sakkia on kaikki. Epäilemättä ovat erittäin rohkeaa ja avointa porukkaa, uusia tuttavuuksia kohti uhkarohkeasti ilman pelkoa. Ihania! :)

Laku 6 kk

Rico 5,5 kk

Tosca 6 kk

Muska 5 kk

Ja Doriksen pennut alkavat olemaan jo pian 3 kk pykälässä! Äityliini on aivan karvaton, mutta lihaksia on jo alkanut tulla takaisin ja luut ollaan saatu piiloon, tosin ei läskillä vaan oikealla lihalla. :) Kuvia korvahirviöistä, näillä pennuilla on tosiaan hirmuisen isot korvat, juuri kuten ennakkoon oli odotettavissa... Kenties ne kutistuvat koirien kasvaessa. :)

Oili ~2kk

Eve ~2kk

Dusty ~2 kk

Muro 10 vk