Sivut

maanantai 22. marraskuuta 2010

Ruotsissa reissaamista

Härregod miten nopeasti aika menee!! Mukama pian kuukausi viime päivityksestä!?! En usko...

Doriksen kanssa käytiin tokokokeessa näyttämässä aivan kamalan veltto esitelmä, viimeinen niitti aivojen esiin kaivamiseen. Taas. Sen verran nyt tämä opetti, että Doris on otettava suoraan autosta tai kevytboksista ennen kehään menoa. Ei virittelyjä tai leikkejä ennen kehään. Ollenkaan. Pisteet jäivät alle 100 eli ensimmäinen kerta ilman tulosta. Nomeen keskittyminen loppusyksystä ei ainakaan parantanut meidän tokoilua, mutta ei sitä senkään syyksi voi laittaa. Ensi vuonna uudelleen!

Viikolla 46 lähdimme Divan, vanhempieni ja Annin kanssa Ruåtsinmaalle treffaamaan Divan miestä. Suuntana siis Smedjebacken ja Ludvika. Smedjebackenissa oli Figo (Il Sano's Figo) ja Ludvikassa hotellimme, Rex-hotelli. Eli astutus oli suunnitelmana nyt kun juoksut oli siinä vaiheessa. Ensimmäiset treffit oli tiistaina, joka tiedettiin jo etukäteen olevan vielä liian aikainen aika. Parhaiksi päiviksi oli laskettu keskiviikko ja torstai ja torstai-illalla kotiin... Noooh, ei se mennyt ihan niin kuin suunniteltiin... Molemmilla oli kyllä paljon innostusta ja yhteistä kemiaa, mutta astuminen ei onnistunut kiinni jäämiseen asti lainkaan! Vähän alkoivat jo hikikarpalot valua ja ilmapiiri olemaan pettynyttä turhaan odottamiseen... Loppujen lopuksi vaihdettiin suunnitelmaksi lähteminen pois lauantai-illalla, oli astuminen onnistunut tai ei. Saimme asua nämä kaksi yötä Ullan ja Tomaksen asuntoautossa, kiitos aivan valtavasti "ylläpidosta"!!

Perjantai-lauantaiyön koirat saivat olla keskenään, koska astuminen ei ollut vieläkään onnistunut kiinnijäämiseen asti. Figo kosiskeli koko illan Divaa kovasti, ihmiset nukahtivat ennen kosiskelun loppumista. Lauantaiaamulla isä ulkoilutti Figoa ja Divaa pihalla "toivomenetettynä" ja sai pian todeta, että koirat ovat nalkissa...! Luonto siis hoitaa, vaikka ihmiset eivät uskoisikaan siihen enää..! Tiedä mitä olivat yön aikana touhunnut. Divalla oli juoksupäivä 17. lauantaina, joten ajatuksiin hiipi jo juoksun ohi meneminen, vaikka tietoisesti vielä uskoin että voi onnistua. Sekavat fiilikset, voin sanoa!

Kaikkiaan vietettiin "lomaa" reissussa 2 yötä laivalla, 2 yötä hotelissa ja 2 yötä asuntoautossa. Välipäivät Ullan ollessa töissä kiertelimme kaupoissa ja lähikaupungeissa, seutu olisi varmasti hyvin kaunista kesällä! Jotain tarttui kaupoista mukaankin, onneksi oma auto mihin voi lastata tavaraa. Diva oli lauantaina pois lähdettäessä niin väsynyt, että oli kuin kuollut! Se oli niin väsynyt, että en ole koskaan nähnyt koiran nukkuvan niin sikeästi, vanhaa Nero-Herraa lukuunottamatta..! Nyt siis odotellaan 4 viikkoa ja katsotaan alkaako maha kasvaa vai tuliko vain lisää reissukokemusta ihmisporukalle. Jännää...



Kuvia ennen Smedjebackenin keskustaa ja
koirien yhteisistä sävelistä.