Sivut

perjantai 29. lokakuuta 2010

Tutkimustuloksia Ranskan maalta!

Jos oikein muistan, taisin kirjoitella jo aiemmin, että Pimulle on suunnitteilla tehdä geenitesti iktyoosin vuoksi. Geenitestin avulla saadaan selvitettyä, onko koiralla geenistössään virhe, joka tekee koirasta iktyoosin kantajan tai sairastajan. Pimun osaksi lankesi tällä kertaa olla kahden virheellisen geenin omistaja eli käytänössä siis sairas iktyyosin osalta. How nice!

Käytännössä Pimun elämä ei muutu tästä(kään) diagnoosista mitenkään. Iktyoosi eli kalansuomutauti aiheuttaa voimakasta laattamaista hilseilyä, ihon pigmentoitumista sekä karhentumista. Koira ei tästä juurikaan kärsi, mutta kuiva iho tekee koiran epäsiistinnäköiseksi ja aiheuttaa pölyämisellään helpommin allergisia oireita mulle itselleni, nice too! Hyvin hoidettuna ihon hilseily saadaan kuitenkin vähennettyä ja vointi paremmaksi.

Olen jo vuoden verran epäillyt asiaa Golden Ring -lehdessä kerran juttua iktyoosista olon jälkeen, mutta nyt vasta saatiin varmistus asialle. Ensimmäisen kerran Pimu oli kävelevä hilsepallo 9 vk vanhana, mutta tuolloin laitettiin hilsepunkin piikkiin lääkärissä. Seuraavan kerran hilseilyn laitoin ruoka-aineallergian syyksi ja ruokinnan muutos tosiaan auttoi suurinta osaa hilsettä häviämään. Mutta eipä se ollutkaan todellinen syy, vaan ruokinnasta saatiin vain apua iktyoosin oirehtimiseen rasvavalmisteiden kanssa ja suurimmat oireet katomaan.

Lokakuun alkupuolen eläinlääkärikäyntien yhteydessä pyysin lääkäriä kirjaamaan geenitestin papereihin ja tilasin itse testin Ranskasta. Värigeenitesti tilattiin Dorikselle aikoinaan USA:sta, mutta tätä vain kultaisillenoutajille tarkoitettua testiä tekee ranskalainen firma, http://www.antagene.com/. Toiminta oli nopeaa, ystävällistä (meilit) ja homma hoitui kätevästi postin kautta. Kyseinen firma tekee myös paljon muita rotukohtaisia tutkimuksia, suosittelen vilkaisemaan!

Että näin meidän Pimulla! Nyt on virallisesti kahta kertaa suurempi merkitys sen ruokinnalla ja ihon hyvinvoinnilla ilman allergioita ja hilseilyitä. Rasvahapot kohdalleen ja iho puhtaana, eiköhän näillä päästä jatkamana hyvin etiäpäin!

Lisätietoa iktyoosista tästä linkistä.

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Nometreenilöitä

Vk 43 on alkanut nomeilun osalta vauhdikkaasti ja tulenee jatkumaan sunnuntaihin asti nomen parissa. Aika hauskaa puuhaa, vaikka AINA ennen treenejä on sellainen olo, että eihän mun puupeli nyt tuota tehtävää osaa vielä suorittaa ja ohjaajakaan oikein ymmärrä miten treenikuvio menee... Tekemällä oppii ja sivusta seuraamalla tajuaa, sanoisin!

Maananataina oltiin Seppäsen Päivikin luona treenaamassa Köyliössä, mukana myös Kati & Simba ja Mika & Osku. Myös Pimu oli autoilemassa mukana. Tähtäimenä saada vinkkiä ja oivallusta koiralle hieman lauantain koetta varten. Alussa otimme markkeerauksia pitkillä matkoilla ja ojan ylityksellä. Nämä meni Doriksella hyvin, muistaa putoamispaikan hyvin ja etsii sinnikkäästi nenän kanssa. Treenin aikana tuli kuitenkin ilmi, että se on ääres kateellinen dameista muille ja yritti pari kertaa karata noutamaan toisen vuorolla. Uusi juttu, johon huomiota jatkossa. Intoa ei ainakaan puutu, mutta pysyy hiljaa vieressä ilman vikinöitä. :)
Markkien jälkeen siirryttiin linjatreeniin sekä metsässä että pellolla, koira toimii jos ohjaaja toimii oikein tai ei pask*hätä yllätä kesken palautuksen. Ihan uusi asia tämäkin, en tainnut ulkoiluttaa sitä riittävän hyvin ennen treenejä. Tähän jatkossa huomiota. ;) Mutta linjat menivät hyvin, hyvä me!
Viimeisenä hakuruutu rivilähetyksenä 3 koiran rivinä, jossa damit viety ruudun sivusta eli hajujälkiä ei ollut lainkaan lähettämissuunnasta alueelle. Doris toi 3 ensimmäistä damia hyvin, teki hyvää hakua. 4 dami oli taimmaisessa rivissä etuosan jo tyhjennyttyä ja pitkäpinnaisesta työskentelystä huolimatta se jäi tulematta. Hakuruudun oikea puoli veti koiraa kovin puoleensa vaikkei siellä ollut dameja, mitä siellä lie ollut sitten. Käytiin yhdessä etsimässä lopulta damia, jotta näki alueella olleen jotain eikä tehnyt turhaa työtä. Hakuruutu oli suopursujen joukossa, liekö se vaikeuttanut löytämistä..!? Toisaalta ennen hakuruutua oli jo 1½ tunnin treenaus takana, joka varmaan hieman vaikutti myös. Yhtä kaikki, sinnikäs työskentelijä, joka ei anna periksi jos on päättänyt löytää damin. Buuris-koiralainen. :)
Treeneihin olen kokonaisuudessaan erittäin tyytyväinen, jaksoi työskennellä omalla vuorollaan täysillä ja ei vinkunut pitkienkään odottelujen aikana.

Tiistaina köröttelimme Paraisille Vuorian Heidin maille, vähän tuli matkalla mieli mökille kun niillä suunnilla liikuttiin...! Mukana treeneissä oli Heidin Papun lisäksi Taija & Pii ja Maija & Diva. Myös Pimu oli autossa mukana ajelemassa. Ennen treeniä koirat pääsi juoksentelemaan rantakaislikossa ja kalliolla, vaikea arvata ketkä kaksi koiraa 8:sta oli märkiä kun palattiin autoille... Pimu pääsi autoon odottelemaan treenien ajaksi, osoitti kyllä mieltään asiaa vastaan.
Heidin luona treenattiin muistipaikkoja ja markkeerausta. Muistit vietiin 4 eri paikkaan ja markkeeraus oli 5. paikka treeneissä. Kaikki paikat olivat puoliympyrän alueella, eri etäisyyksillä. Vuorotellen haettiin milloin mistäkin rastista, välillä markkeeraus väliin ja taas ohjaus. Doris otti jo alussa muistipaikoista yhden silmäteräkseen, ja sen oli tosi vaikea päästä yli siitä! Toisaalta erittäin hienoa että se muisti paikan, mutta se veti vähän turhan paljon puoleensa. Kauimmaiselle muistille lähetettäessä yritti aina kurvata tuolle "suosikilleen", koska sijaitsi matkan varrella. Tämä ongelma oli, jos lähetin häiriön alapuolelta. Kun nousimme häiriön tasolle, jätti sen hyvin taakseen ja eteni kauimmaiselle hyvin.
Tästäpä voimme päätellä, että se ei juurikaan linjasta ymmärrä mitään! Ainakaan sen perimmäistä tarkoitusta edetä suoraan eteenpäin... Voi hitsin vitsit. Häiriötä täytyy siis ottaa linjalle, ja saada suoruus haltuun. Näissäkin treeneissä opittiin siis jotain. ;)

Keskiviikko ja torstai ihan lyhyen lyhyet treenit ja perjantaina otetaan rennosti.

Lauantaina on edessä ensimmäinen ja viimeinen startti WT-kokeen ALO-luokassa. Koska Doriksella on tältä vuodelta 1-tulos B-kokeen alokasluokasta, niin seuraavalla koekaudella, eli ensi vuonna, joudumme starttaamaan avoimessa luokassa ja samoin käy myös WT:ssä kokeiden ollessa keskenään jonkinmoisessa liitossa. Näinpä siis käymmä kokkeilemassa kuinka WT sujuu ja kenties unohdamme lajin samalla reissulla. ;)

Sunnuntaina on luvassa treenit Kuusjoella nomeilun merkeissä, joten nomepainotteinen viikko on hyvä lopettaa myös nomella. Seuraavasta viikosta eteenpäin keskitytään tokoon, koska marraskuun koe lähestyy uhkaavan nopeasti! Tämän jälkeen voimme vaipua talvihorrokseen ja herätä taas keväällä tosiasioihin ja treenin tarpeeseen. ;)

maanantai 25. lokakuuta 2010

Muistoissamme Nero

Rakas Vanha-Herramme, Neromer Nestori Lehtinen (kuten se kastettiin veljeni Janin kanssa), pääsi torstaina 21.10.2010 äitinsä Nanan vierelle haudan lepoon. Vanhan oli aika jättää maanpäällinen elämä ja siirtyä metsästysmaille, jossa saa vapaasti juosta jänisten, oravien ja peurojen perässä ilman metsästyssäännöistä välittämistä!

Ikää Nerolle kertyi 13 v 6 kk ja vielä 3 päivää, melko kunnioitettava ikä! Satuin olemaan eläinlääkärillä Pimun kanssa samana päivänä kun Nero lopetettiin toisaalla ja lääkärin seinällä oli koirien iästä kertova taulukko. 25-50 kg painavien koirien taulukko loppui kohtaan 12v. ja ihmisen iässä 94v., joka kuvasti 'vanhusta' iän osalta. 1-15 kg painava koira saisi elää yli 20 vuotiaaksi, jotta taulukon mukaan pääsisi ihmisen ikään 94 ja samalle tasolle kuin Nero nyt kokoonsa nähden pääsi. Nessillä on siis kova tavoite edessään. ;)

Nero oli käytännössä täynnä jonkin sortin erikokoisia kasvaimia, iästä päätellen olivat kuitenkin hyvänlaatuisia, koska näin pitkälle porhalsi niiden kanssa. 1,5 vuotta se ehti syödä sydän- ja nesteenpoistolääkkeitä, viimeiset päivät sai myös suht vahvaa särkylääkettä, joka ilmeisen paljon väsytti sitä. Viimeisen nukutuksen aikana eläinlääkäri totesi Nerolla olleen vahva sydän, koska ei meinannut lainkaan antaa periksi lopetusvaiheessa. Se olisi halunnut vielä jatkaa, mutta kroppa ei kestänyt... Viimeisten päivien aikana siltä loppui yksinkertaisesti voimat. Sillä ei ollut mitään suurempia kipuja, mutta eloisa pilke silmissä muuttui kaihoisaksi katseeksi ja hännän heiluminenkin loppui. Oli aika päästään Nero pois...

Muistan Neron syntymäpäivän hyvin. Nana oli aloittanut synnytyksen aamulla ja pentu toisensa jälkeen syntyi mustia palleroita 4 kpl. Näiden jälkeen tuli ruskea uros, jonka jälkeen keltainen uros syntyi minun läsnäollessa, mustat rinkulat silmien ympärillä. Se oli Nero, heti alusta lähtien se oli minun pentuni! Se oli pentueen suurin ja viimeinen pentu. Nanalla siis kasassa 6 kääröä hoidettavana, joista 5 Nero jyräsi aina painollaan matkalle nisälle. Se rakasti ruokaa jo alusta asti! Enää oli edessä isän puhuminen toiseen koiraan, jota meille ei kuulemma jäisi. Mutta jäipä kuitenkin! :) Siitä alkoi Neron elämä veneilyä rakastavana perhekoirana, joka pysyi nätisti pihalla Nanan karatessa aina kun tilaisuus koitti! Alusta asti omin Neron itselleni, vaikka oli yhteinen koira Janin kanssa. Pari kertaa lähtö on ollut lähellä jo ennen viimeistä matkaa, mutta sitkeästi Vanha-Herra piti pintansa sekä ammuttuna että peurojen perässä viikonlopun viettäneenä. Nyt vaan ei voimat enää rittäneet, eikä tarvinneetkaan riittää, paljon oli jo tapahtunut ja ehditty elämään yhdessä!

Neron pentueesta ainakin 3 urosta on vielä elossa, ja kenties 1 narttu. Pitkäikäistä sakkia siis! Kiitos Nerolle kaikista muistoista, pehmeästä turkista ja uusille Crocseille tuoksuvasta silkinpehmeästä päälaesta! Hyviä pupusaaliita tulevaan!

keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Pimun läpivalaisu

Lantio kahdessa eri asennossa. 1. nikaman pitäisi tipahtaa venytysasennossa paikaltaan, mutta on jäykkä, koska on luutunut paikoilleen lähes täysin.

Nikamien välisiä matkoja toisiinsa. 1.nikama on lähes puolta pienempi kuin kaksi seuraavaa. Kuvaa klikatessa pitäisi aueta oikeassa koossa ja nikamien välissä olevat välimatkat pitäisi näkyä sentteinä piirrettynä kuvaan. Luutuma näkyy lonkkaluun ja 1. nikamavälin alueella. Lonkat niveliltään priimat, hieman löysyyttä ja maljojen mataluutta. Ne tuskin siis vaivaavat koskaan koiraa.

tiistai 19. lokakuuta 2010

Nero-Nertsi-Kertsi-Kermeliini

Vanhuus ei tule yksin, mutta vanhus voi ihan "kiusallaankin" porhaltaa sitkeästi eteenpäin! :)

Maanantai-illalla juuri ennen saunaan menoa äiti soitti, että Nerolla ei ole kaikki ok. Se tärisee ja seisoo paikallaan, ennen ikinä tehnyt tämänlaista. Silmiä piti kiinni, avasi ne vain puheen ajaksi ja koskettaessa sitä. Tämä toi väistämättä mieleen, että olisiko nyt aika, kun Vanha-Herra lähtee maille muille pupujahtiin... Soitto Salon päivystävälle ja äiti antoi sille särkylääkkeen ja varauduttiin jo ajatuksissa siihen, että aamulla pitäisi mennä lääkäriin ja jättää Nero sinne. Reilun tunnin päästä tuli tekstiviesti, jossa äiti kertoi Neron jo hieman rauhoittuneen ja makaavan paikoillaan ilman tärinää. Yöunet oli siis pelastettu, kun koirakin rauhoittui.

Aamulla Nero oli jo parempi, kävellä töpsötteli omaan tapaansa ja pääsi eläinlääkärivisiitille. Vähän jo ehdittiin suunnittelemaan sitä sun tätä, mutta suunnitelmista tuli turhia! Kiskon ell Nyströmin Anna totesi Neron liikkuvan erittäin hyvin ikäisekseen, olevan hyvässä kunnossa ja totesi, ettei tämä nyt ihan kuolemanpartaalla näytä olevan, kuten illalla soitettaessa oltiin kuvailtu. ;) Keuhkoissa ja mahaontelossa (?) oli ilmeisesti nestettä, joka vaikutti omalla tavallaan toimintoihin. Nesteenpoistolääkettä ei oltu syötetty, koska toinen lääkäri oli sen todennut turhaksi kontrollikäynnillä. Anna nosti Fortekor-sydänlääkkeen annostuksen 1 tablettiin ja Furesis-nesteenpoistolääkettä aletaan nyt syöttämään 1 tabletti päivässä. Yöksi annetaan särkylääke, jotta nukkuminen on rauhallista. Näillä mennään viikko ja sen jälkeen kontrollikäyntiin katsomaan pojan kunto. On se sitkeä papparainen!

Pimu-neiti jatkaa omalla dieetillään ja shampookäsittelyillä eteenpäin. Iho ei ole niin punainen enää kaulanalueelta, joten bakteerikasvustot on varmasti saatu ainakin alkutilannetta pienemmiksi. Pallopää on myös kiinteytynyt kropaltaan, joten taitaa ruokavalio siinä sivussa hieman auttaa linjoihinkin. Närästystä sillä on vielä hieman, ma-ti välinen yö meni koiralle kesken yötä ruuan ja Antepsinin tarjoamiseksi. Todennäköisesti maha oli vain tyhjä, mutta täytyypä miettiä mistä homma juontaa juurensa.

Doriksen kanssa ollaan treenattu nomea aika ahkerasti, ainakin paljon ahkerammin kuin ennen. ;) Nyt toimenalla pillipysäytykset tilanteessa kuin tilanteessa, ihan ok mennyt eteenpäin asia. Myös linjalle uudelleen lähtö on ollut vahvistamisen alla, eiköhän tästä vielä hyvä koira tule! :) Se vaan on niin kovin syräntälämmittävä otus, niin yksinkertainen ajatuksiltaan (todellinen herneaivo!) mutta niin miellyttämisen- ja työskentelyhaluinen! La 16.10. olimme Seppäsen Päivikin nomekoulutuksessa ja toimi siellä hyvin. Tulipa taas niiiiiin paljon lisäpotkua ja intoa treenaamiseen, paaaaljon ideoita ja itsestään selviä asioita taas muisteltua mieliin! Suuren suuret kiitokset siis Päivikille ja muill ekoulutuksessa olleille. Joissain vaihein meni hieman hervottomaksikin meno, mutta koulutuksesta selvittiin hengissä! Näitä lisää, kiitos!

Anni ja Nessi on syyslomalla Pöytyälöimössä, vähän niinkuin kenneltyttönä nyt päivät koirien kanssa. :) keskiviikkona suunnataan Kiikalaan, torstaina aika Pimulle Piiralla kopeloitavaksi sekä geenitestin ottoon varattu aika iktyoosin tutkimiseksi. Tilasin itse vermeet Ranskasta, mutta näytteenottoon tarvitaan ell:n nimikirjaimet... :/ Pimun jatkohoito lihaksiston osalta varmasti suunnitellaan Piiran luona, joten sen jälkeen tiedetään kuinka paljon varataan rahaa mihinkin suuntaan hoitoihin. Ihan kaikki ei kotona oikein ymmärrä vesikävelyn tarpeellisuutta, mutta... Pimun hoitelemisen jälkeen on treenit Halikon seutumilla Doriksen kera, Pimu odottelee autossa uutukaisen BackOnTrack loimen kanssa autossa. Eiköhän sitä siinä olekin sitten jo taas menoa.

Vauhdikasta syysviikkoa kaikille! :)

perjantai 15. lokakuuta 2010

Vanhat koirat syö nivelaineita...

... Ja Pimu. Eläinlääkäristä saimme siis mukaamme myös nivelten elämää helpottavia kapseleita sekä särkylääkkeitä koekäyttöön pariksi viikoksi. Nivelaineet lisätään kaksi kertaa päivässä ruokaan ensimmäisen kuukauden ajan, jatkossa vain kerran päivässä ylläpitoannokselle. Näiden avulla pyritään pitämään luutumisen vuoksi ahtaalla oleva ensimmäinen nivelväli hyvässä tilassa ja estää sen kokonaan umpeen luutumista. Lääkäristä pitäisi saada kuvat postissa cd:llä, kuvia voinpi laittaa näkyville jos tekniikka sen suo ja kunhan kuvat tulee kotiin asti.

Särkylääkkeiden syönnillä kokeillaan auttaako moiset Pimun liikkumista ja kyllä nyt on jo ainakin näillä näkymin virkeämpi ja eloisampi. Energiaa käyttää nykyään haukkumiseen, tosi kiva... Nyt kun on ollut muutama päivä aikaa miettiä mitä jatkossa tapahtuu, niin kaiketi Pimu käy vesikävelyssä viitisen kertaa (?) ja jatkaa hieronnalla ainakin parin viikon välein. Hierontaa niin kauan, kunnes suurimmat lihasjumit saadaan poistettua, terveisiä vaan Jennalle toivottoman tehtävän kanssa. ;) Samalla täytyy varmaan itse jotain venyttelyn alkeita alkaa opettelemaan, kuitenkin siten, ettei venytellä lihaksia vain enemmän jumiin tai revähdykseen asti. Ruokavalion pyrin rakentamaan siten, että sisältäisi mahdollisimman hyvin lihaksistolle tärkeitä aineita, sen verran kun possusta ja kasviksista saa väännettyä. Jos jollain onpi kokemusta asioista, laittakaa ihmeessä ohjeita. ;)

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Epänormaalisti luutunut mummo

Pimun kanssa käytiin eilen Raisiossa Koira-Kissa Klinikalla tekemässä läpivalaisua luuston rakenteesta. Asia ei ole huvittava, mutta silti en pystynyt olemaan naurahtamatta, kun ell totesi ettei Pimulla ole missään normaaleissa ongelmakohdissa häikkää, ongelma on epänormaali yleisesti katsoen. Eli Pimu on epänormaali jopa luustoltaan ja niveliltään! :) Ei hauskaa, mutta silti...!

Löydöksenä siis oli voimakasta luutumista ensimmäisessä lantion nikamavälissä sekä vasemmassa lonkkaluussa. Hieman luukatoon viittaavia muutoksia yhdessä kohtaa oli myös kuvissa nähtävillä. Selkä- ja rintaranka oli muuten siistit, lonkkamaljat puhtaat ja vasenpuoli edelleen hieman löysä (B/C). Eli ongelma on vain ristiselässä luutumisen vuoksi ja siitä lähtee kenkuttava liike ja vinossa kulkeminen.

Normi nikamienväli selkärangassa toisiinsa oli n. 30mm, kun se ensimmäisessä, luutuneessa nikamavälissä oli vain 18mm. Koiran jalan liikkuessa ääriasentoon taakse pitäisi tämän ensimmäisen nikaman "tippua" hieman liikkeen vaikutuksesta, mutta Pimulla tuo pysyi paikallaan kuin liimattu. Luutuminen vaikuttaas siis tämän vuoksi liikkeeseen, kai..!? Hieman oli luutumaa enemmän vasemmalla puolella, joka on vetänyt Pimun liikkumisasennon takapään osalta myös aavistuksen vinoon. Uudelleenkuvaus 6 kk päästä vertailuksi nykyisiin tuloksiin. Samalla otettiin myös verikokeena tulehdussolut mahdollisen luukasvaimen kartoittamiseksi, mutta nämä otettiin lähinnä vertailuksi puolen vuoden päähän. Nyt ei ollut aihetta vielä epäillä kasvaimia.

Lihaksisto oli aivan jumissa lonkkien alueelta, vaikka rauhoituksessa pitäisivät rentoutua ainakin osittain. Myös muut selän lihakset olivat melko kovaa tavaraa. Jatkossa siis hierontaa ja kenties vesijumppaa luvassa lihaksiston avaamiseksi. Ja niin kuin olen nauranut koiran vesijumpan hassuksi hommaksi! Sen siitä saa, kun arvostelee ilman kokemusta! Normaalia liikuntaa ei tarvitse rajoittaa, hyvää kuntoa täytyy pitää yllä. Sen verran kuitenkin rajoitan sitä, että pyörälenkeille Pimu ei enää lähde mukaan. Peurojen perässä sen sijaan juoksennelkoot kävelylenkeillä. :) jatkamme siis normielämää, turhia hyppelemättä ja lihaksia vetreyttäen. Tilasin juuri Dorikselle BackOnTrack lämpöloimen, mutta ilmeisesti se onkin Pimu joka sulattelee lihasjumejaan takin kanssa. ;) Onneksi on tytöt lähes yhtä pitkiä keskenään!

maanantai 11. lokakuuta 2010

Treeni-intoilua

Syyskuun nomeilukokeen jälkeen olen innostunut treenaamaan Doriksen kanssa tosissani ja tavoitteiden kanssa. Taisi kokeessa tuloksen saaminen herättää todellisuuteen ja siihen, minkälainen aines on koulutettavana. Oma koira on yleensä aina ihmisten mielestä se paras, mutta mun ajatusmaailmassa se ei mene niin. Koira voi olla rakas, mutta ei silti paras. ;) Koirassa joko on sitä jotain, tai sitten ei ole. Ajatukset joko synkaa, tai sitten ei. Ja Doriksen kanssa ne todellakin synkkaa!! Pimu on rakkaista rakkain, mutta totta puhuakseni en aina oikein ymmärrä mitä se ajattelee. Tai miten mun pitäis ajatella, että ymmärtäisin sen ajatusta... tai toimia, jotta saisin sen toimimaan. Ehkä se on liian viisas ja korkkiruuvimainen ymmärrettäväksi...

Noh, anyway, Doriksen kanssa on nyt nometreenit päässeet kunnolla vauhtiin ja tokokin alkaa muistuttamaan ihan kilpailutasoista suoritusta! Treenaaminen tuntuu oikeastaan kivalta, motivoivalta nykyään! Siihen voi ehkä jäädä koukkuun, lähes tulkoon. Pimu on saanut osansa treenailuista Doriksen treenaamisen sivussa ja kylläpä sekin osaa hommia, näyttämisen halua on nyt valtavasti. Kotipihalla. Pimun ihanasta työhalusta innostuneena otin sen mukaan tokotreeneihin lauantaina 9.pv. Koulun kentälle mentäessä oli aivan eri koira taas vierellä, ei tokot kiinnostanut ja vähän jähmeää oli äksönikin. Tanja näki taas miten homma menee julkisilla paikoilla. ;) Se treenipaikka siis on tärkeä Pimun mielestä! Kotipiha voittaa kaiken. :D Hassu koira!

Doriksen kanssa tokon alusta aloittaminen on tehnyt oikein erittäin valtavan huikean hyvää tekemisen innolle. Seuraaminen, kontakti, sivulletulo jne. ovat paljon vauhdikkaampia ja se tarjoaa niitä itse, kiva kiva! Tästä on hyvä edetä eteenpäin korkeamman luokan liikkeiden opiskeluun, vielä AVO-luokassa kisataan ainakin yhden kerran marraskun puolivälissä. Toivotaan että treeni tuottaa tulosta ja ensi vuonna taas uusi luokka edessä! Näyttelyiden osalta tajusin, ettei Doris ole kertaakaan pyörähtänyt kehässä tänä vuonna! Hitsit sentään, onpa vuosi mennyt nopeasti! Flattimestaruudessa juostiin kaukaloa ympäri, mutta se oli epävirallinen osuus mestaruutta. Joulukuussa mennään Ruåtsin puolelle katsomaan miltä koirat siellä näyttää ja jospa samalla reissulla nähtäisiin myös Doriksen sulhasmies esitutustumisen merkein. Toivottavasti pian päästään tositoimiin uudelleen naapurimaahan!

Pimun kanssa käydään huomenna tiistaina selkäkuvauksessa Raisiossa, saa nähdä mitä sieltä paljastuu. Jospa olis vaan suuren suuri lihasjumi, joka saadaan pois hieromalla..! Tuskin, mutta aina saa toivoa! Olen syöttänyt sille perjantaista asti kipulääkettä, jonka löysin koirien kaappia siivotessa. Lääkäri suositteli kokeilemaan, mutta unohti kirjoittaa reseptin kaiken muun tutkimuksen ohella. Selkeää reipastumista ja riekkumisen lisääntymistä on nähtävissä. Myös äänijänteet toimii paremmin, liekö sitten merkki kipujen lievittymisestä ja energian käyttämisestä sen sijaan haukkumiseen. Tierä hänt, pääasia että kipuilut hellittää ja saadaan syy asioihin!

torstai 7. lokakuuta 2010

Voihan Pimu!

Viikko Divan kanssa on vierähtänyt nopeasti ja kohta on aika palauttaa se jo takaisin kotiin. Hmmm, ollaan me ehditty treenaamaan ainakin vähän. Eron Divan ja Doriksen kanssa kokee treenatessa erittäin selvästi. Doris on selvästi ilmahakuinen, kun Diva menee nenä pitkin maata. Doris toimii dameilla innokkaasti, Divan mielestä ne ei oikein maistu lämpimän sorsan jälkeen. ;) Doris toimii spontaanisti, Diva selvästi miettii homman toteuttamista. Tästä voidaan vetää johtopäätökset, että Divalla on aivot ja Doris vaan mennä koheltaa kahden herneen kanssa! :D

Myös Pimu on päässyt osalliseksi treeneistä viime aikoina, voi miten se nauttii ja puhkuu intoa nähdessään damit. Se olisi omasta mielestä erittäin hyvää koekamaa; haku on laajaa, etenee kauas, osaa käyttää nenäänsä, ohjattavuus on suht hyvä, palautukset hyvät ja ennen kaikkea se oppii nopeasti jo muutamasta kerrasta!! Mutta, niin suuri mutta...

Pimun kanssa käytiin morjestamassa myös eläinlääkäriä keskiviikkona Turkkusessa. Tai Raisiossa oikeastaan. Pitkään jatkunut oireilu ihon ja turkin osalta, närästys toisinaan sekä jäykkyys liikkeissä otettiin nyt syyniin. Ja totta tosiaan, putelia ja purnukkaa oli kotiin tuomisiksi!

Ihosta otettiin bakteerinäytteet, korvista kaivettiin töhnää mikroskoopille ja silmät tiirailtin. Iholta löytyi hieman turhan runsas bakteerimäärä, ei mitään hälyttävää kuitenkaan. Korvissa oli myös bakteereita ja hiivaa hieman, silmät punoittivat. Lopputuloksena näihin 2 eri shampoota vuoroviikoin pullot loppuun, lääkkeenomaista korvanpuhdistusainetta viikon verran ja silmätipat 10 pv. Mikään siis ei ollut käytännössä pahasti tulehtunut, mutta ei normaalillakaan tasolla. Pimusta tulee siis hohtavan puhdas kerran viikossa! Pesun jälkeen voikin sitten pyöriä hiekassa, savipellossa ja peuran peessä ennen seuraavan viikon pesua..!
Kaikkiin näihin oireisiin on takana luultavasti ruoka-aineallergia, joka pistää taas kaiken uusiksi. Bento Kronen lammas-riisi ei pitänyt sisältää lainkaan siipikarjaa, mielestäni näin olikin kun aloitin ruuan syötön. Nyt kun tarkemmin tutkin, niin ruuassa on aineksena 'eläinrasvat', soitin maahantuojalle ja siipikarjan rasvaksi epäili pääasiassa. Kuivamuonista olen nyt, taas kerran, saanut tarpeeksini Pimun osalta ja eliminaatiodieetti aloitetaan perunalla ja possulla. Seuraavat 8 viikkoa Pimu saa vain näitä eineksiä itse kokkaillen, katsotaan mitä sitten lisätään ruokaan.

Jäykkyyden osalta lääkäri tunnusteli Pimun selän, lonkat ja kyynärät. Lonkat ja kyynärät oli ok, mutta ristiselän kohdalta löytyi aristava kohta. Jotta nähdään tarkemmin mistä arkuus johtaa, on ensi viikon tiistaina varattuna aika selkäkuvauksiin. Lääkäri epäili silloittumaa kahden nivelen välillä, mutta luonnollisesti sitä oli vaikea sanoa varmaksi pelkällä tunnustelulla. Nyt siis vain odottelemaan... Jo alkukesästä varasin ajan ensimmäiselle vapaalle paikalle Piiran Leenalle Pimun jäykkyyden vuoksi, saadaan siis sieltä parin viikon päästä myös hieman lisätietoa selän ja jumien hoitoon. Toisaalta hyvä yhteensattuma, että sekä kuvaus ja hieronta on sattui samaan ajanjaksoon, toisaalta kummankaan ei välttämättä tarvitsisi olla tarpeellista. :/ Tapaus Pimu, elämäni koira! :) Mitä sen eteen ei tekisi, onneksi on vakuutus... Terveisiä Ifille!

maanantai 4. lokakuuta 2010

Vaihtoviikot!

Anni, Nessi ja Diva tuli viikonlopun viettoon Pöytyälle 1.-3.10. Suunnittelmissa oli tehdä sitä sun tätä, loppusaldoksi vain vähän sitä ja hiukan tätä. 2 päivää on hurjan lyhyt aika! Pääkohtina taisi jäädä mieleen Annin mielestä kivoimpana istuttavan ruohonleikkurin kanssa "pupsuttelu" sekä zumbaaminen, josta minäkin sain kokea osani.

Taas 4 koiran lauma eleli maalla kuin kotonaan, ei häslinkiä (normaalia enempää), kukaan ei hävinnyt eikä yhtään koiraa susi vienyt. Melkeimpä jäi sellainen fiilis, että tämmöinen porukka vois mennä ihan pysyvästikin. ;) Se päivä ei kuitenkaan ihan heti varmasti koita, kaksijalkainen jarru on melko tehokkaasti asiaa vastaan.

Lauantaina ja sunnuntaina lenkkeiltiin koirien kanssa ja Nessimer Loch Ness Nerelius pysyi erittäin hyvin isompien koirien perässä, mikä sintti se onkaan! <3>

Sunnuntaina siivoiltiin viikonlopun jälkiä ja duunailtiin raksalla. Kun porukat tuli hakemaan Annia, tehtiin isän kanssa vaihturit ja Divan sijasta Kiikalaan matkasikin Doris! Miten ikävä tuota karvapalleroa on nyt jo... Diva jäi Pöytyälle kouluttautumaan tottelevaiseksi metsästyskoiraksi, kun Doris taas lähti opettelemaan käytännön metsästyksen oppeja Kiikalaan. Isä on metsästänyt Divan kanssa koko syksyn jos minkäkinlaista lentävää otusta ja nyt on Doriksella tilaisuus päästä samoille apajille. Toivottavasti sorsia on vielä maisemissa!

Divan kanssa meinaan viikon aikana saada jonkinmoista treenikuvioita aikaan NOMEmaisesti, katsotaan loppuviikosta sitten koosteet tuloksista! :) Ja Doriksen sorsasaaliista, voi sitä loppuviikon herkuttelua. Tosin lihapullien muodossa koiralla, kun pääsen taas siihen käsiksi! Sorsat saa syödä joku muu.


Treeninkiä hyvässä opissa

Laku luoksetulon pysäytyksessä

Hero lähdössä ohjaukselle

Sara kuuntelee korvat tarkkana... :)


Hurulla vauhti päällä palautuksessa

Malttitreeniä rivityönä
Leevi lähdössä ohjaukseen

Kesä vaihtuu syksyyn ja samalla tekemisen määrät hieman rauhoittuvat. Ainakin teoriassa.

17.-19.9. saatiin Kiikalaan Doriksen koulutuksen uudelleen laittaja, kun Marianne ja flatit tuli viikonlopuksi kyläilemään ja pitämään koulutusta Salon seutulaisille. Olin hommannut Mariannen kouluttamaan viikonlopun ajaksi, majapaikkana porukoiden huusholli ja treenimaastoina omat pellot sekä koulun hiekkakenttä. Koulutus meni Salon Seudun Noutajien piikkiin, saatiin jäsenistölle aktiivista toimintaa!

* Perjantai-illalla treenailtiin nomea hienoissa jokinotkomaisemissa muistipaikkojen avulla, Kiitos Seija-maisemaoppaalle! Treenin ohella tuli selväksi, että olen vaatinut Dorikselta liian vähän, tehnyt liian helppoja treenejä ja että koira osaa vaikkei olla treenattukaan moisia asioita. ;) Tietysti treeneissä oli paljon helpottamista ensimmäisen lähetyksen jälkeen joissain kohdin, mutta ajatusmaailmana sain taas ihan uuden kuvan treeneihin!

* Lauantaina oli NOME-koulutuksen vuoro, johon osallistui 10 ihmistä. Osallistujia oli tulossa niin paljon, että osa oli pakko jättää koulutuksen ulkopuolellekin, harmi. Tämän vuoksi ei osallistuttu myöskään Doriksen kanssa koulutukseen, koska päästiin pe treenaamaan. Koulutuksessa tuli paaaaljon hyviä ja erittäin käyttökelpoisia vinkkejä jatkoon, kun vain muistaisi kaiken ja osaisi toteuttaa yhtä sujuvasti kuin Marianne.

Lauantai-illalla treenattiin vielä omien kotona olleiden koirien kanssa tokoa. Hmmm... Mitenkä tätä nyt kuvailisi. ;) Näytettiin Mariannelle hiukka meidän tokojuttuja ja seuraamisessa ei päästy kuin kaksi käännöstä, kun kuului jo "riittää, näen jo teidän ongelman..!". :) Seuraaminen meni siis täysin uusiksi tämän muutaman metrin jälkeen. :D Hyvä niin, tätä jo oltiin odotettu, että joku kertoo, missä MULLA on ongelma. Koirahan osais kyllä, mutta se ohjaaja... Liikkeestä pysähtyminen oli ok, vauhtia juoksuihin vaan enemmän. Nouto myös ok, vauhtia siihenkin lisää. Liikkeestä seisominen on seuraamisesta kiinni, treenataan siis seuraamista! Silmät avaava juttu! Katselin tietty myös Lakun ja Leon treenit siinä sivussa, jotka Marianne teki. Tähän riittää pelkkä kuvaus "suu auki ja silmät pyöreinä".

*Sunnuntaina treenattiin TOKOa , jossa myös Doris-Burmalainen mukana. Kaikki lähdettiin tekemään perusasioista, milliäkään väärää hyväksymättä. ;) Kontakti oli päivän sana ja se tuntuikin olevan koulutuksessa mukana olleille noutajille aika uusi asia. Mutta kylläpä niistä sitten näkikin, kun ne hoksasivat mitä niiltä halutaan ja että kontaktin itse pitäminen on se juttu, ei ohjaajan pyynnöstä otettaessa! Tokopäivä antoi myös paljon mietinnän aihetta, vaikka olikin vanhoja tuttuja asioita.

Viikonlopun aikana itselle jäivät päälimmäisenä mieleen treenien vaativuuden nosto, "aina onnistutaan" joka treeneissä, luotto koiran tekemiseen ja kontaktinpito häiriöstä riippumatta! Näillä on hyvä jatkaa etiäpäin kohti seuraavia treenikertoja ja kokeita! Suuren suuret kiitokset Marianne viikonlopusta, ihan kokonaan vissiin meidän poppoon seura ei saanut pelästymään uudelleen tulemistakaan!! :)

Kuvia galleriassa sekä tokosta että nomesta! Bloggerin kanssa oli tämän aiheen kuvien asettelun kanssa hieman erimielisyyksiä, mutta eiköhän nuo kuvat mene ihan hyvin tekstin alussakin eikä lopussa.