Sivut

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Doris matkusti Ruåtsin visiitille käyden vuoden ainoassa näyttelyssä tänä vuonna, senkin ulkomailla. ;) Huoltajina sillä oli matkassa Chrisse ja Marianne ja matkaseurana Leo-flatti. Itse olin töissä, alku suunnitelmista poiketen... Doris oli käyttäytynyt reissussa hyvin, laivassa se oli varannut itselleen oman sängyn ja vallannut sen kokonaan. Pieni hienohelma..! :)
Ruåtsinmaalla Doriksen näki myös Dieselin omistaja ja ainakaan vielä ei peruttanut pentuetta Dieselin ja Doriksen välillä. Doris sijoittui luokassaan ERI2., tosin osallistujia ei ollut kuin 2. :D Tuomarina oli Keith Young Iso-Britanniasta.

"Presented in good coat. A pleasing profile with a nice head & eye. Good neck & correct benf of stifle. Moved soundly."
Pimu-pallopään lihasten jumiutumiseen on selvinnyt viralliseksi selitykseksi selässä olevan luutuman aiheuttama normaalin liikeradan estyminen ja näin ollen kehon rasittuminen luonnottomista paikoista. Käytännössä kroppa ei jousta oikeasta paikasta ja näin ollen liikkuminen tapahtuu tönkösti ja siitä seuraa lihasten jumiutuminen. Moni asia vaikuttaa moneen asiaan. :) Lopputulema on kuitenkin se, ettei hommaa voi auttaa kuin nivelaineilla, mahdollisesti särkylääkkeillä ja hieromalla lihaksistoa auki säännöllisesti. pahimmat jumit lihaksisto on jo saatu pois, mutta viikon aikana lihakset jumiutuvat samaan tilaan kuin ennen aukaisua. Tästä huolimatta jatkamme hieronnan kanssa, vaikka turhalta tuntuu muun perheen mielestä. Ehkäpä saisin jossain vaiheessa varattua hieronta-ajan myös itselle.

Mitään suurta ja ihmeellistä ei siis meidän tiimille kuulu, huomenna maanantaina ultrassa selviää, tuottiko reissu Ruotsiin tulosta ja kantaako Diva muutakin kuin läskiä kropassaan! :P

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Jumittunut Vanha-Rouva

Koska Pimu on nyt meidän perheen, omani ja vanhempieni, lauman vanhin, on se ansaitusti jo Vanha-Rouva! Ainakin nimellisesti...

Ollaan nyt käyty hieronnassa T:mi Urheilevakoiran luona, jossa Jenna on hieronut Pimua ja pähkäillyt erilaisten kumien kanssa selän seutumilla ja lavoissa. Ensimmäisellä kerralla loppukesästä on lihasten jumius helpottanut hieman ja Pimun liikkeestä on tullut vetävämpää ja luonteesta leppoisampi. Ilmeisesti suurimmat lihasten jumien aiheuttamat kivut ja epämukavuudet on saatu hieman helppaamaan. Eipä ole hieronta siis turhaa puuhaa!

Nyt kun lihaksia on saatu hieman pehmeimmiksi ja jumit avattua ainakin osittain hierontakerran päätteeksi, on tullut esiin, että lihakset menee jumiin samanlaisiksi viikonkin aikana. Viime viikolla oltiin hieronnassa ja nyt eilen. Viime viikolla oli jumit toispuoleisia, eilen oli koko koira tasaisesti "kovettunut". Itse en ymmärrä asiasta juuri sen enempää, mutta sen verran kuitenkin, että hieronta on auttanut liikeratojen suoristumiseen ja näin ollen kropan epätasainen käyttö on jäänyt vähemmälle. Mutta miksi koira jumiutuu hieronnasta huolimatta lyhyellä ajalla uudelleen, siitä ei ole tietoa. Pimulle on aika Piiralle 9.pv, joten katsotaan mitä sieltä selviää.

Tällä hetkellä allergia on pysynyt siinä asteella, että vielä ei ole tullut sen suurempia reaktioita possusta, lohesta tai peurasta. Kuin ei myöskään perunasta tai kasviksista. Katsotaan mikä tuottaa ensimmäisenä oireita, kanan kanssa saa luultavasti tulee kutinaa ennakkotietojen perusteella.

Jatketaan kaverin kanssa tallaamista, toivottavasti lyötyy syyt jumeiluun ja oikeat ruoka-aineet!

maanantai 22. marraskuuta 2010

Ruotsissa reissaamista

Härregod miten nopeasti aika menee!! Mukama pian kuukausi viime päivityksestä!?! En usko...

Doriksen kanssa käytiin tokokokeessa näyttämässä aivan kamalan veltto esitelmä, viimeinen niitti aivojen esiin kaivamiseen. Taas. Sen verran nyt tämä opetti, että Doris on otettava suoraan autosta tai kevytboksista ennen kehään menoa. Ei virittelyjä tai leikkejä ennen kehään. Ollenkaan. Pisteet jäivät alle 100 eli ensimmäinen kerta ilman tulosta. Nomeen keskittyminen loppusyksystä ei ainakaan parantanut meidän tokoilua, mutta ei sitä senkään syyksi voi laittaa. Ensi vuonna uudelleen!

Viikolla 46 lähdimme Divan, vanhempieni ja Annin kanssa Ruåtsinmaalle treffaamaan Divan miestä. Suuntana siis Smedjebacken ja Ludvika. Smedjebackenissa oli Figo (Il Sano's Figo) ja Ludvikassa hotellimme, Rex-hotelli. Eli astutus oli suunnitelmana nyt kun juoksut oli siinä vaiheessa. Ensimmäiset treffit oli tiistaina, joka tiedettiin jo etukäteen olevan vielä liian aikainen aika. Parhaiksi päiviksi oli laskettu keskiviikko ja torstai ja torstai-illalla kotiin... Noooh, ei se mennyt ihan niin kuin suunniteltiin... Molemmilla oli kyllä paljon innostusta ja yhteistä kemiaa, mutta astuminen ei onnistunut kiinni jäämiseen asti lainkaan! Vähän alkoivat jo hikikarpalot valua ja ilmapiiri olemaan pettynyttä turhaan odottamiseen... Loppujen lopuksi vaihdettiin suunnitelmaksi lähteminen pois lauantai-illalla, oli astuminen onnistunut tai ei. Saimme asua nämä kaksi yötä Ullan ja Tomaksen asuntoautossa, kiitos aivan valtavasti "ylläpidosta"!!

Perjantai-lauantaiyön koirat saivat olla keskenään, koska astuminen ei ollut vieläkään onnistunut kiinnijäämiseen asti. Figo kosiskeli koko illan Divaa kovasti, ihmiset nukahtivat ennen kosiskelun loppumista. Lauantaiaamulla isä ulkoilutti Figoa ja Divaa pihalla "toivomenetettynä" ja sai pian todeta, että koirat ovat nalkissa...! Luonto siis hoitaa, vaikka ihmiset eivät uskoisikaan siihen enää..! Tiedä mitä olivat yön aikana touhunnut. Divalla oli juoksupäivä 17. lauantaina, joten ajatuksiin hiipi jo juoksun ohi meneminen, vaikka tietoisesti vielä uskoin että voi onnistua. Sekavat fiilikset, voin sanoa!

Kaikkiaan vietettiin "lomaa" reissussa 2 yötä laivalla, 2 yötä hotelissa ja 2 yötä asuntoautossa. Välipäivät Ullan ollessa töissä kiertelimme kaupoissa ja lähikaupungeissa, seutu olisi varmasti hyvin kaunista kesällä! Jotain tarttui kaupoista mukaankin, onneksi oma auto mihin voi lastata tavaraa. Diva oli lauantaina pois lähdettäessä niin väsynyt, että oli kuin kuollut! Se oli niin väsynyt, että en ole koskaan nähnyt koiran nukkuvan niin sikeästi, vanhaa Nero-Herraa lukuunottamatta..! Nyt siis odotellaan 4 viikkoa ja katsotaan alkaako maha kasvaa vai tuliko vain lisää reissukokemusta ihmisporukalle. Jännää...



Kuvia ennen Smedjebackenin keskustaa ja
koirien yhteisistä sävelistä.

perjantai 29. lokakuuta 2010

Tutkimustuloksia Ranskan maalta!

Jos oikein muistan, taisin kirjoitella jo aiemmin, että Pimulle on suunnitteilla tehdä geenitesti iktyoosin vuoksi. Geenitestin avulla saadaan selvitettyä, onko koiralla geenistössään virhe, joka tekee koirasta iktyoosin kantajan tai sairastajan. Pimun osaksi lankesi tällä kertaa olla kahden virheellisen geenin omistaja eli käytänössä siis sairas iktyyosin osalta. How nice!

Käytännössä Pimun elämä ei muutu tästä(kään) diagnoosista mitenkään. Iktyoosi eli kalansuomutauti aiheuttaa voimakasta laattamaista hilseilyä, ihon pigmentoitumista sekä karhentumista. Koira ei tästä juurikaan kärsi, mutta kuiva iho tekee koiran epäsiistinnäköiseksi ja aiheuttaa pölyämisellään helpommin allergisia oireita mulle itselleni, nice too! Hyvin hoidettuna ihon hilseily saadaan kuitenkin vähennettyä ja vointi paremmaksi.

Olen jo vuoden verran epäillyt asiaa Golden Ring -lehdessä kerran juttua iktyoosista olon jälkeen, mutta nyt vasta saatiin varmistus asialle. Ensimmäisen kerran Pimu oli kävelevä hilsepallo 9 vk vanhana, mutta tuolloin laitettiin hilsepunkin piikkiin lääkärissä. Seuraavan kerran hilseilyn laitoin ruoka-aineallergian syyksi ja ruokinnan muutos tosiaan auttoi suurinta osaa hilsettä häviämään. Mutta eipä se ollutkaan todellinen syy, vaan ruokinnasta saatiin vain apua iktyoosin oirehtimiseen rasvavalmisteiden kanssa ja suurimmat oireet katomaan.

Lokakuun alkupuolen eläinlääkärikäyntien yhteydessä pyysin lääkäriä kirjaamaan geenitestin papereihin ja tilasin itse testin Ranskasta. Värigeenitesti tilattiin Dorikselle aikoinaan USA:sta, mutta tätä vain kultaisillenoutajille tarkoitettua testiä tekee ranskalainen firma, http://www.antagene.com/. Toiminta oli nopeaa, ystävällistä (meilit) ja homma hoitui kätevästi postin kautta. Kyseinen firma tekee myös paljon muita rotukohtaisia tutkimuksia, suosittelen vilkaisemaan!

Että näin meidän Pimulla! Nyt on virallisesti kahta kertaa suurempi merkitys sen ruokinnalla ja ihon hyvinvoinnilla ilman allergioita ja hilseilyitä. Rasvahapot kohdalleen ja iho puhtaana, eiköhän näillä päästä jatkamana hyvin etiäpäin!

Lisätietoa iktyoosista tästä linkistä.

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Nometreenilöitä

Vk 43 on alkanut nomeilun osalta vauhdikkaasti ja tulenee jatkumaan sunnuntaihin asti nomen parissa. Aika hauskaa puuhaa, vaikka AINA ennen treenejä on sellainen olo, että eihän mun puupeli nyt tuota tehtävää osaa vielä suorittaa ja ohjaajakaan oikein ymmärrä miten treenikuvio menee... Tekemällä oppii ja sivusta seuraamalla tajuaa, sanoisin!

Maananataina oltiin Seppäsen Päivikin luona treenaamassa Köyliössä, mukana myös Kati & Simba ja Mika & Osku. Myös Pimu oli autoilemassa mukana. Tähtäimenä saada vinkkiä ja oivallusta koiralle hieman lauantain koetta varten. Alussa otimme markkeerauksia pitkillä matkoilla ja ojan ylityksellä. Nämä meni Doriksella hyvin, muistaa putoamispaikan hyvin ja etsii sinnikkäästi nenän kanssa. Treenin aikana tuli kuitenkin ilmi, että se on ääres kateellinen dameista muille ja yritti pari kertaa karata noutamaan toisen vuorolla. Uusi juttu, johon huomiota jatkossa. Intoa ei ainakaan puutu, mutta pysyy hiljaa vieressä ilman vikinöitä. :)
Markkien jälkeen siirryttiin linjatreeniin sekä metsässä että pellolla, koira toimii jos ohjaaja toimii oikein tai ei pask*hätä yllätä kesken palautuksen. Ihan uusi asia tämäkin, en tainnut ulkoiluttaa sitä riittävän hyvin ennen treenejä. Tähän jatkossa huomiota. ;) Mutta linjat menivät hyvin, hyvä me!
Viimeisenä hakuruutu rivilähetyksenä 3 koiran rivinä, jossa damit viety ruudun sivusta eli hajujälkiä ei ollut lainkaan lähettämissuunnasta alueelle. Doris toi 3 ensimmäistä damia hyvin, teki hyvää hakua. 4 dami oli taimmaisessa rivissä etuosan jo tyhjennyttyä ja pitkäpinnaisesta työskentelystä huolimatta se jäi tulematta. Hakuruudun oikea puoli veti koiraa kovin puoleensa vaikkei siellä ollut dameja, mitä siellä lie ollut sitten. Käytiin yhdessä etsimässä lopulta damia, jotta näki alueella olleen jotain eikä tehnyt turhaa työtä. Hakuruutu oli suopursujen joukossa, liekö se vaikeuttanut löytämistä..!? Toisaalta ennen hakuruutua oli jo 1½ tunnin treenaus takana, joka varmaan hieman vaikutti myös. Yhtä kaikki, sinnikäs työskentelijä, joka ei anna periksi jos on päättänyt löytää damin. Buuris-koiralainen. :)
Treeneihin olen kokonaisuudessaan erittäin tyytyväinen, jaksoi työskennellä omalla vuorollaan täysillä ja ei vinkunut pitkienkään odottelujen aikana.

Tiistaina köröttelimme Paraisille Vuorian Heidin maille, vähän tuli matkalla mieli mökille kun niillä suunnilla liikuttiin...! Mukana treeneissä oli Heidin Papun lisäksi Taija & Pii ja Maija & Diva. Myös Pimu oli autossa mukana ajelemassa. Ennen treeniä koirat pääsi juoksentelemaan rantakaislikossa ja kalliolla, vaikea arvata ketkä kaksi koiraa 8:sta oli märkiä kun palattiin autoille... Pimu pääsi autoon odottelemaan treenien ajaksi, osoitti kyllä mieltään asiaa vastaan.
Heidin luona treenattiin muistipaikkoja ja markkeerausta. Muistit vietiin 4 eri paikkaan ja markkeeraus oli 5. paikka treeneissä. Kaikki paikat olivat puoliympyrän alueella, eri etäisyyksillä. Vuorotellen haettiin milloin mistäkin rastista, välillä markkeeraus väliin ja taas ohjaus. Doris otti jo alussa muistipaikoista yhden silmäteräkseen, ja sen oli tosi vaikea päästä yli siitä! Toisaalta erittäin hienoa että se muisti paikan, mutta se veti vähän turhan paljon puoleensa. Kauimmaiselle muistille lähetettäessä yritti aina kurvata tuolle "suosikilleen", koska sijaitsi matkan varrella. Tämä ongelma oli, jos lähetin häiriön alapuolelta. Kun nousimme häiriön tasolle, jätti sen hyvin taakseen ja eteni kauimmaiselle hyvin.
Tästäpä voimme päätellä, että se ei juurikaan linjasta ymmärrä mitään! Ainakaan sen perimmäistä tarkoitusta edetä suoraan eteenpäin... Voi hitsin vitsit. Häiriötä täytyy siis ottaa linjalle, ja saada suoruus haltuun. Näissäkin treeneissä opittiin siis jotain. ;)

Keskiviikko ja torstai ihan lyhyen lyhyet treenit ja perjantaina otetaan rennosti.

Lauantaina on edessä ensimmäinen ja viimeinen startti WT-kokeen ALO-luokassa. Koska Doriksella on tältä vuodelta 1-tulos B-kokeen alokasluokasta, niin seuraavalla koekaudella, eli ensi vuonna, joudumme starttaamaan avoimessa luokassa ja samoin käy myös WT:ssä kokeiden ollessa keskenään jonkinmoisessa liitossa. Näinpä siis käymmä kokkeilemassa kuinka WT sujuu ja kenties unohdamme lajin samalla reissulla. ;)

Sunnuntaina on luvassa treenit Kuusjoella nomeilun merkeissä, joten nomepainotteinen viikko on hyvä lopettaa myös nomella. Seuraavasta viikosta eteenpäin keskitytään tokoon, koska marraskuun koe lähestyy uhkaavan nopeasti! Tämän jälkeen voimme vaipua talvihorrokseen ja herätä taas keväällä tosiasioihin ja treenin tarpeeseen. ;)

maanantai 25. lokakuuta 2010

Muistoissamme Nero

Rakas Vanha-Herramme, Neromer Nestori Lehtinen (kuten se kastettiin veljeni Janin kanssa), pääsi torstaina 21.10.2010 äitinsä Nanan vierelle haudan lepoon. Vanhan oli aika jättää maanpäällinen elämä ja siirtyä metsästysmaille, jossa saa vapaasti juosta jänisten, oravien ja peurojen perässä ilman metsästyssäännöistä välittämistä!

Ikää Nerolle kertyi 13 v 6 kk ja vielä 3 päivää, melko kunnioitettava ikä! Satuin olemaan eläinlääkärillä Pimun kanssa samana päivänä kun Nero lopetettiin toisaalla ja lääkärin seinällä oli koirien iästä kertova taulukko. 25-50 kg painavien koirien taulukko loppui kohtaan 12v. ja ihmisen iässä 94v., joka kuvasti 'vanhusta' iän osalta. 1-15 kg painava koira saisi elää yli 20 vuotiaaksi, jotta taulukon mukaan pääsisi ihmisen ikään 94 ja samalle tasolle kuin Nero nyt kokoonsa nähden pääsi. Nessillä on siis kova tavoite edessään. ;)

Nero oli käytännössä täynnä jonkin sortin erikokoisia kasvaimia, iästä päätellen olivat kuitenkin hyvänlaatuisia, koska näin pitkälle porhalsi niiden kanssa. 1,5 vuotta se ehti syödä sydän- ja nesteenpoistolääkkeitä, viimeiset päivät sai myös suht vahvaa särkylääkettä, joka ilmeisen paljon väsytti sitä. Viimeisen nukutuksen aikana eläinlääkäri totesi Nerolla olleen vahva sydän, koska ei meinannut lainkaan antaa periksi lopetusvaiheessa. Se olisi halunnut vielä jatkaa, mutta kroppa ei kestänyt... Viimeisten päivien aikana siltä loppui yksinkertaisesti voimat. Sillä ei ollut mitään suurempia kipuja, mutta eloisa pilke silmissä muuttui kaihoisaksi katseeksi ja hännän heiluminenkin loppui. Oli aika päästään Nero pois...

Muistan Neron syntymäpäivän hyvin. Nana oli aloittanut synnytyksen aamulla ja pentu toisensa jälkeen syntyi mustia palleroita 4 kpl. Näiden jälkeen tuli ruskea uros, jonka jälkeen keltainen uros syntyi minun läsnäollessa, mustat rinkulat silmien ympärillä. Se oli Nero, heti alusta lähtien se oli minun pentuni! Se oli pentueen suurin ja viimeinen pentu. Nanalla siis kasassa 6 kääröä hoidettavana, joista 5 Nero jyräsi aina painollaan matkalle nisälle. Se rakasti ruokaa jo alusta asti! Enää oli edessä isän puhuminen toiseen koiraan, jota meille ei kuulemma jäisi. Mutta jäipä kuitenkin! :) Siitä alkoi Neron elämä veneilyä rakastavana perhekoirana, joka pysyi nätisti pihalla Nanan karatessa aina kun tilaisuus koitti! Alusta asti omin Neron itselleni, vaikka oli yhteinen koira Janin kanssa. Pari kertaa lähtö on ollut lähellä jo ennen viimeistä matkaa, mutta sitkeästi Vanha-Herra piti pintansa sekä ammuttuna että peurojen perässä viikonlopun viettäneenä. Nyt vaan ei voimat enää rittäneet, eikä tarvinneetkaan riittää, paljon oli jo tapahtunut ja ehditty elämään yhdessä!

Neron pentueesta ainakin 3 urosta on vielä elossa, ja kenties 1 narttu. Pitkäikäistä sakkia siis! Kiitos Nerolle kaikista muistoista, pehmeästä turkista ja uusille Crocseille tuoksuvasta silkinpehmeästä päälaesta! Hyviä pupusaaliita tulevaan!

keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Pimun läpivalaisu

Lantio kahdessa eri asennossa. 1. nikaman pitäisi tipahtaa venytysasennossa paikaltaan, mutta on jäykkä, koska on luutunut paikoilleen lähes täysin.

Nikamien välisiä matkoja toisiinsa. 1.nikama on lähes puolta pienempi kuin kaksi seuraavaa. Kuvaa klikatessa pitäisi aueta oikeassa koossa ja nikamien välissä olevat välimatkat pitäisi näkyä sentteinä piirrettynä kuvaan. Luutuma näkyy lonkkaluun ja 1. nikamavälin alueella. Lonkat niveliltään priimat, hieman löysyyttä ja maljojen mataluutta. Ne tuskin siis vaivaavat koskaan koiraa.

tiistai 19. lokakuuta 2010

Nero-Nertsi-Kertsi-Kermeliini

Vanhuus ei tule yksin, mutta vanhus voi ihan "kiusallaankin" porhaltaa sitkeästi eteenpäin! :)

Maanantai-illalla juuri ennen saunaan menoa äiti soitti, että Nerolla ei ole kaikki ok. Se tärisee ja seisoo paikallaan, ennen ikinä tehnyt tämänlaista. Silmiä piti kiinni, avasi ne vain puheen ajaksi ja koskettaessa sitä. Tämä toi väistämättä mieleen, että olisiko nyt aika, kun Vanha-Herra lähtee maille muille pupujahtiin... Soitto Salon päivystävälle ja äiti antoi sille särkylääkkeen ja varauduttiin jo ajatuksissa siihen, että aamulla pitäisi mennä lääkäriin ja jättää Nero sinne. Reilun tunnin päästä tuli tekstiviesti, jossa äiti kertoi Neron jo hieman rauhoittuneen ja makaavan paikoillaan ilman tärinää. Yöunet oli siis pelastettu, kun koirakin rauhoittui.

Aamulla Nero oli jo parempi, kävellä töpsötteli omaan tapaansa ja pääsi eläinlääkärivisiitille. Vähän jo ehdittiin suunnittelemaan sitä sun tätä, mutta suunnitelmista tuli turhia! Kiskon ell Nyströmin Anna totesi Neron liikkuvan erittäin hyvin ikäisekseen, olevan hyvässä kunnossa ja totesi, ettei tämä nyt ihan kuolemanpartaalla näytä olevan, kuten illalla soitettaessa oltiin kuvailtu. ;) Keuhkoissa ja mahaontelossa (?) oli ilmeisesti nestettä, joka vaikutti omalla tavallaan toimintoihin. Nesteenpoistolääkettä ei oltu syötetty, koska toinen lääkäri oli sen todennut turhaksi kontrollikäynnillä. Anna nosti Fortekor-sydänlääkkeen annostuksen 1 tablettiin ja Furesis-nesteenpoistolääkettä aletaan nyt syöttämään 1 tabletti päivässä. Yöksi annetaan särkylääke, jotta nukkuminen on rauhallista. Näillä mennään viikko ja sen jälkeen kontrollikäyntiin katsomaan pojan kunto. On se sitkeä papparainen!

Pimu-neiti jatkaa omalla dieetillään ja shampookäsittelyillä eteenpäin. Iho ei ole niin punainen enää kaulanalueelta, joten bakteerikasvustot on varmasti saatu ainakin alkutilannetta pienemmiksi. Pallopää on myös kiinteytynyt kropaltaan, joten taitaa ruokavalio siinä sivussa hieman auttaa linjoihinkin. Närästystä sillä on vielä hieman, ma-ti välinen yö meni koiralle kesken yötä ruuan ja Antepsinin tarjoamiseksi. Todennäköisesti maha oli vain tyhjä, mutta täytyypä miettiä mistä homma juontaa juurensa.

Doriksen kanssa ollaan treenattu nomea aika ahkerasti, ainakin paljon ahkerammin kuin ennen. ;) Nyt toimenalla pillipysäytykset tilanteessa kuin tilanteessa, ihan ok mennyt eteenpäin asia. Myös linjalle uudelleen lähtö on ollut vahvistamisen alla, eiköhän tästä vielä hyvä koira tule! :) Se vaan on niin kovin syräntälämmittävä otus, niin yksinkertainen ajatuksiltaan (todellinen herneaivo!) mutta niin miellyttämisen- ja työskentelyhaluinen! La 16.10. olimme Seppäsen Päivikin nomekoulutuksessa ja toimi siellä hyvin. Tulipa taas niiiiiin paljon lisäpotkua ja intoa treenaamiseen, paaaaljon ideoita ja itsestään selviä asioita taas muisteltua mieliin! Suuren suuret kiitokset siis Päivikille ja muill ekoulutuksessa olleille. Joissain vaihein meni hieman hervottomaksikin meno, mutta koulutuksesta selvittiin hengissä! Näitä lisää, kiitos!

Anni ja Nessi on syyslomalla Pöytyälöimössä, vähän niinkuin kenneltyttönä nyt päivät koirien kanssa. :) keskiviikkona suunnataan Kiikalaan, torstaina aika Pimulle Piiralla kopeloitavaksi sekä geenitestin ottoon varattu aika iktyoosin tutkimiseksi. Tilasin itse vermeet Ranskasta, mutta näytteenottoon tarvitaan ell:n nimikirjaimet... :/ Pimun jatkohoito lihaksiston osalta varmasti suunnitellaan Piiran luona, joten sen jälkeen tiedetään kuinka paljon varataan rahaa mihinkin suuntaan hoitoihin. Ihan kaikki ei kotona oikein ymmärrä vesikävelyn tarpeellisuutta, mutta... Pimun hoitelemisen jälkeen on treenit Halikon seutumilla Doriksen kera, Pimu odottelee autossa uutukaisen BackOnTrack loimen kanssa autossa. Eiköhän sitä siinä olekin sitten jo taas menoa.

Vauhdikasta syysviikkoa kaikille! :)

perjantai 15. lokakuuta 2010

Vanhat koirat syö nivelaineita...

... Ja Pimu. Eläinlääkäristä saimme siis mukaamme myös nivelten elämää helpottavia kapseleita sekä särkylääkkeitä koekäyttöön pariksi viikoksi. Nivelaineet lisätään kaksi kertaa päivässä ruokaan ensimmäisen kuukauden ajan, jatkossa vain kerran päivässä ylläpitoannokselle. Näiden avulla pyritään pitämään luutumisen vuoksi ahtaalla oleva ensimmäinen nivelväli hyvässä tilassa ja estää sen kokonaan umpeen luutumista. Lääkäristä pitäisi saada kuvat postissa cd:llä, kuvia voinpi laittaa näkyville jos tekniikka sen suo ja kunhan kuvat tulee kotiin asti.

Särkylääkkeiden syönnillä kokeillaan auttaako moiset Pimun liikkumista ja kyllä nyt on jo ainakin näillä näkymin virkeämpi ja eloisampi. Energiaa käyttää nykyään haukkumiseen, tosi kiva... Nyt kun on ollut muutama päivä aikaa miettiä mitä jatkossa tapahtuu, niin kaiketi Pimu käy vesikävelyssä viitisen kertaa (?) ja jatkaa hieronnalla ainakin parin viikon välein. Hierontaa niin kauan, kunnes suurimmat lihasjumit saadaan poistettua, terveisiä vaan Jennalle toivottoman tehtävän kanssa. ;) Samalla täytyy varmaan itse jotain venyttelyn alkeita alkaa opettelemaan, kuitenkin siten, ettei venytellä lihaksia vain enemmän jumiin tai revähdykseen asti. Ruokavalion pyrin rakentamaan siten, että sisältäisi mahdollisimman hyvin lihaksistolle tärkeitä aineita, sen verran kun possusta ja kasviksista saa väännettyä. Jos jollain onpi kokemusta asioista, laittakaa ihmeessä ohjeita. ;)

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Epänormaalisti luutunut mummo

Pimun kanssa käytiin eilen Raisiossa Koira-Kissa Klinikalla tekemässä läpivalaisua luuston rakenteesta. Asia ei ole huvittava, mutta silti en pystynyt olemaan naurahtamatta, kun ell totesi ettei Pimulla ole missään normaaleissa ongelmakohdissa häikkää, ongelma on epänormaali yleisesti katsoen. Eli Pimu on epänormaali jopa luustoltaan ja niveliltään! :) Ei hauskaa, mutta silti...!

Löydöksenä siis oli voimakasta luutumista ensimmäisessä lantion nikamavälissä sekä vasemmassa lonkkaluussa. Hieman luukatoon viittaavia muutoksia yhdessä kohtaa oli myös kuvissa nähtävillä. Selkä- ja rintaranka oli muuten siistit, lonkkamaljat puhtaat ja vasenpuoli edelleen hieman löysä (B/C). Eli ongelma on vain ristiselässä luutumisen vuoksi ja siitä lähtee kenkuttava liike ja vinossa kulkeminen.

Normi nikamienväli selkärangassa toisiinsa oli n. 30mm, kun se ensimmäisessä, luutuneessa nikamavälissä oli vain 18mm. Koiran jalan liikkuessa ääriasentoon taakse pitäisi tämän ensimmäisen nikaman "tippua" hieman liikkeen vaikutuksesta, mutta Pimulla tuo pysyi paikallaan kuin liimattu. Luutuminen vaikuttaas siis tämän vuoksi liikkeeseen, kai..!? Hieman oli luutumaa enemmän vasemmalla puolella, joka on vetänyt Pimun liikkumisasennon takapään osalta myös aavistuksen vinoon. Uudelleenkuvaus 6 kk päästä vertailuksi nykyisiin tuloksiin. Samalla otettiin myös verikokeena tulehdussolut mahdollisen luukasvaimen kartoittamiseksi, mutta nämä otettiin lähinnä vertailuksi puolen vuoden päähän. Nyt ei ollut aihetta vielä epäillä kasvaimia.

Lihaksisto oli aivan jumissa lonkkien alueelta, vaikka rauhoituksessa pitäisivät rentoutua ainakin osittain. Myös muut selän lihakset olivat melko kovaa tavaraa. Jatkossa siis hierontaa ja kenties vesijumppaa luvassa lihaksiston avaamiseksi. Ja niin kuin olen nauranut koiran vesijumpan hassuksi hommaksi! Sen siitä saa, kun arvostelee ilman kokemusta! Normaalia liikuntaa ei tarvitse rajoittaa, hyvää kuntoa täytyy pitää yllä. Sen verran kuitenkin rajoitan sitä, että pyörälenkeille Pimu ei enää lähde mukaan. Peurojen perässä sen sijaan juoksennelkoot kävelylenkeillä. :) jatkamme siis normielämää, turhia hyppelemättä ja lihaksia vetreyttäen. Tilasin juuri Dorikselle BackOnTrack lämpöloimen, mutta ilmeisesti se onkin Pimu joka sulattelee lihasjumejaan takin kanssa. ;) Onneksi on tytöt lähes yhtä pitkiä keskenään!

maanantai 11. lokakuuta 2010

Treeni-intoilua

Syyskuun nomeilukokeen jälkeen olen innostunut treenaamaan Doriksen kanssa tosissani ja tavoitteiden kanssa. Taisi kokeessa tuloksen saaminen herättää todellisuuteen ja siihen, minkälainen aines on koulutettavana. Oma koira on yleensä aina ihmisten mielestä se paras, mutta mun ajatusmaailmassa se ei mene niin. Koira voi olla rakas, mutta ei silti paras. ;) Koirassa joko on sitä jotain, tai sitten ei ole. Ajatukset joko synkaa, tai sitten ei. Ja Doriksen kanssa ne todellakin synkkaa!! Pimu on rakkaista rakkain, mutta totta puhuakseni en aina oikein ymmärrä mitä se ajattelee. Tai miten mun pitäis ajatella, että ymmärtäisin sen ajatusta... tai toimia, jotta saisin sen toimimaan. Ehkä se on liian viisas ja korkkiruuvimainen ymmärrettäväksi...

Noh, anyway, Doriksen kanssa on nyt nometreenit päässeet kunnolla vauhtiin ja tokokin alkaa muistuttamaan ihan kilpailutasoista suoritusta! Treenaaminen tuntuu oikeastaan kivalta, motivoivalta nykyään! Siihen voi ehkä jäädä koukkuun, lähes tulkoon. Pimu on saanut osansa treenailuista Doriksen treenaamisen sivussa ja kylläpä sekin osaa hommia, näyttämisen halua on nyt valtavasti. Kotipihalla. Pimun ihanasta työhalusta innostuneena otin sen mukaan tokotreeneihin lauantaina 9.pv. Koulun kentälle mentäessä oli aivan eri koira taas vierellä, ei tokot kiinnostanut ja vähän jähmeää oli äksönikin. Tanja näki taas miten homma menee julkisilla paikoilla. ;) Se treenipaikka siis on tärkeä Pimun mielestä! Kotipiha voittaa kaiken. :D Hassu koira!

Doriksen kanssa tokon alusta aloittaminen on tehnyt oikein erittäin valtavan huikean hyvää tekemisen innolle. Seuraaminen, kontakti, sivulletulo jne. ovat paljon vauhdikkaampia ja se tarjoaa niitä itse, kiva kiva! Tästä on hyvä edetä eteenpäin korkeamman luokan liikkeiden opiskeluun, vielä AVO-luokassa kisataan ainakin yhden kerran marraskun puolivälissä. Toivotaan että treeni tuottaa tulosta ja ensi vuonna taas uusi luokka edessä! Näyttelyiden osalta tajusin, ettei Doris ole kertaakaan pyörähtänyt kehässä tänä vuonna! Hitsit sentään, onpa vuosi mennyt nopeasti! Flattimestaruudessa juostiin kaukaloa ympäri, mutta se oli epävirallinen osuus mestaruutta. Joulukuussa mennään Ruåtsin puolelle katsomaan miltä koirat siellä näyttää ja jospa samalla reissulla nähtäisiin myös Doriksen sulhasmies esitutustumisen merkein. Toivottavasti pian päästään tositoimiin uudelleen naapurimaahan!

Pimun kanssa käydään huomenna tiistaina selkäkuvauksessa Raisiossa, saa nähdä mitä sieltä paljastuu. Jospa olis vaan suuren suuri lihasjumi, joka saadaan pois hieromalla..! Tuskin, mutta aina saa toivoa! Olen syöttänyt sille perjantaista asti kipulääkettä, jonka löysin koirien kaappia siivotessa. Lääkäri suositteli kokeilemaan, mutta unohti kirjoittaa reseptin kaiken muun tutkimuksen ohella. Selkeää reipastumista ja riekkumisen lisääntymistä on nähtävissä. Myös äänijänteet toimii paremmin, liekö sitten merkki kipujen lievittymisestä ja energian käyttämisestä sen sijaan haukkumiseen. Tierä hänt, pääasia että kipuilut hellittää ja saadaan syy asioihin!

torstai 7. lokakuuta 2010

Voihan Pimu!

Viikko Divan kanssa on vierähtänyt nopeasti ja kohta on aika palauttaa se jo takaisin kotiin. Hmmm, ollaan me ehditty treenaamaan ainakin vähän. Eron Divan ja Doriksen kanssa kokee treenatessa erittäin selvästi. Doris on selvästi ilmahakuinen, kun Diva menee nenä pitkin maata. Doris toimii dameilla innokkaasti, Divan mielestä ne ei oikein maistu lämpimän sorsan jälkeen. ;) Doris toimii spontaanisti, Diva selvästi miettii homman toteuttamista. Tästä voidaan vetää johtopäätökset, että Divalla on aivot ja Doris vaan mennä koheltaa kahden herneen kanssa! :D

Myös Pimu on päässyt osalliseksi treeneistä viime aikoina, voi miten se nauttii ja puhkuu intoa nähdessään damit. Se olisi omasta mielestä erittäin hyvää koekamaa; haku on laajaa, etenee kauas, osaa käyttää nenäänsä, ohjattavuus on suht hyvä, palautukset hyvät ja ennen kaikkea se oppii nopeasti jo muutamasta kerrasta!! Mutta, niin suuri mutta...

Pimun kanssa käytiin morjestamassa myös eläinlääkäriä keskiviikkona Turkkusessa. Tai Raisiossa oikeastaan. Pitkään jatkunut oireilu ihon ja turkin osalta, närästys toisinaan sekä jäykkyys liikkeissä otettiin nyt syyniin. Ja totta tosiaan, putelia ja purnukkaa oli kotiin tuomisiksi!

Ihosta otettiin bakteerinäytteet, korvista kaivettiin töhnää mikroskoopille ja silmät tiirailtin. Iholta löytyi hieman turhan runsas bakteerimäärä, ei mitään hälyttävää kuitenkaan. Korvissa oli myös bakteereita ja hiivaa hieman, silmät punoittivat. Lopputuloksena näihin 2 eri shampoota vuoroviikoin pullot loppuun, lääkkeenomaista korvanpuhdistusainetta viikon verran ja silmätipat 10 pv. Mikään siis ei ollut käytännössä pahasti tulehtunut, mutta ei normaalillakaan tasolla. Pimusta tulee siis hohtavan puhdas kerran viikossa! Pesun jälkeen voikin sitten pyöriä hiekassa, savipellossa ja peuran peessä ennen seuraavan viikon pesua..!
Kaikkiin näihin oireisiin on takana luultavasti ruoka-aineallergia, joka pistää taas kaiken uusiksi. Bento Kronen lammas-riisi ei pitänyt sisältää lainkaan siipikarjaa, mielestäni näin olikin kun aloitin ruuan syötön. Nyt kun tarkemmin tutkin, niin ruuassa on aineksena 'eläinrasvat', soitin maahantuojalle ja siipikarjan rasvaksi epäili pääasiassa. Kuivamuonista olen nyt, taas kerran, saanut tarpeeksini Pimun osalta ja eliminaatiodieetti aloitetaan perunalla ja possulla. Seuraavat 8 viikkoa Pimu saa vain näitä eineksiä itse kokkaillen, katsotaan mitä sitten lisätään ruokaan.

Jäykkyyden osalta lääkäri tunnusteli Pimun selän, lonkat ja kyynärät. Lonkat ja kyynärät oli ok, mutta ristiselän kohdalta löytyi aristava kohta. Jotta nähdään tarkemmin mistä arkuus johtaa, on ensi viikon tiistaina varattuna aika selkäkuvauksiin. Lääkäri epäili silloittumaa kahden nivelen välillä, mutta luonnollisesti sitä oli vaikea sanoa varmaksi pelkällä tunnustelulla. Nyt siis vain odottelemaan... Jo alkukesästä varasin ajan ensimmäiselle vapaalle paikalle Piiran Leenalle Pimun jäykkyyden vuoksi, saadaan siis sieltä parin viikon päästä myös hieman lisätietoa selän ja jumien hoitoon. Toisaalta hyvä yhteensattuma, että sekä kuvaus ja hieronta on sattui samaan ajanjaksoon, toisaalta kummankaan ei välttämättä tarvitsisi olla tarpeellista. :/ Tapaus Pimu, elämäni koira! :) Mitä sen eteen ei tekisi, onneksi on vakuutus... Terveisiä Ifille!

maanantai 4. lokakuuta 2010

Vaihtoviikot!

Anni, Nessi ja Diva tuli viikonlopun viettoon Pöytyälle 1.-3.10. Suunnittelmissa oli tehdä sitä sun tätä, loppusaldoksi vain vähän sitä ja hiukan tätä. 2 päivää on hurjan lyhyt aika! Pääkohtina taisi jäädä mieleen Annin mielestä kivoimpana istuttavan ruohonleikkurin kanssa "pupsuttelu" sekä zumbaaminen, josta minäkin sain kokea osani.

Taas 4 koiran lauma eleli maalla kuin kotonaan, ei häslinkiä (normaalia enempää), kukaan ei hävinnyt eikä yhtään koiraa susi vienyt. Melkeimpä jäi sellainen fiilis, että tämmöinen porukka vois mennä ihan pysyvästikin. ;) Se päivä ei kuitenkaan ihan heti varmasti koita, kaksijalkainen jarru on melko tehokkaasti asiaa vastaan.

Lauantaina ja sunnuntaina lenkkeiltiin koirien kanssa ja Nessimer Loch Ness Nerelius pysyi erittäin hyvin isompien koirien perässä, mikä sintti se onkaan! <3>

Sunnuntaina siivoiltiin viikonlopun jälkiä ja duunailtiin raksalla. Kun porukat tuli hakemaan Annia, tehtiin isän kanssa vaihturit ja Divan sijasta Kiikalaan matkasikin Doris! Miten ikävä tuota karvapalleroa on nyt jo... Diva jäi Pöytyälle kouluttautumaan tottelevaiseksi metsästyskoiraksi, kun Doris taas lähti opettelemaan käytännön metsästyksen oppeja Kiikalaan. Isä on metsästänyt Divan kanssa koko syksyn jos minkäkinlaista lentävää otusta ja nyt on Doriksella tilaisuus päästä samoille apajille. Toivottavasti sorsia on vielä maisemissa!

Divan kanssa meinaan viikon aikana saada jonkinmoista treenikuvioita aikaan NOMEmaisesti, katsotaan loppuviikosta sitten koosteet tuloksista! :) Ja Doriksen sorsasaaliista, voi sitä loppuviikon herkuttelua. Tosin lihapullien muodossa koiralla, kun pääsen taas siihen käsiksi! Sorsat saa syödä joku muu.


Treeninkiä hyvässä opissa

Laku luoksetulon pysäytyksessä

Hero lähdössä ohjaukselle

Sara kuuntelee korvat tarkkana... :)


Hurulla vauhti päällä palautuksessa

Malttitreeniä rivityönä
Leevi lähdössä ohjaukseen

Kesä vaihtuu syksyyn ja samalla tekemisen määrät hieman rauhoittuvat. Ainakin teoriassa.

17.-19.9. saatiin Kiikalaan Doriksen koulutuksen uudelleen laittaja, kun Marianne ja flatit tuli viikonlopuksi kyläilemään ja pitämään koulutusta Salon seutulaisille. Olin hommannut Mariannen kouluttamaan viikonlopun ajaksi, majapaikkana porukoiden huusholli ja treenimaastoina omat pellot sekä koulun hiekkakenttä. Koulutus meni Salon Seudun Noutajien piikkiin, saatiin jäsenistölle aktiivista toimintaa!

* Perjantai-illalla treenailtiin nomea hienoissa jokinotkomaisemissa muistipaikkojen avulla, Kiitos Seija-maisemaoppaalle! Treenin ohella tuli selväksi, että olen vaatinut Dorikselta liian vähän, tehnyt liian helppoja treenejä ja että koira osaa vaikkei olla treenattukaan moisia asioita. ;) Tietysti treeneissä oli paljon helpottamista ensimmäisen lähetyksen jälkeen joissain kohdin, mutta ajatusmaailmana sain taas ihan uuden kuvan treeneihin!

* Lauantaina oli NOME-koulutuksen vuoro, johon osallistui 10 ihmistä. Osallistujia oli tulossa niin paljon, että osa oli pakko jättää koulutuksen ulkopuolellekin, harmi. Tämän vuoksi ei osallistuttu myöskään Doriksen kanssa koulutukseen, koska päästiin pe treenaamaan. Koulutuksessa tuli paaaaljon hyviä ja erittäin käyttökelpoisia vinkkejä jatkoon, kun vain muistaisi kaiken ja osaisi toteuttaa yhtä sujuvasti kuin Marianne.

Lauantai-illalla treenattiin vielä omien kotona olleiden koirien kanssa tokoa. Hmmm... Mitenkä tätä nyt kuvailisi. ;) Näytettiin Mariannelle hiukka meidän tokojuttuja ja seuraamisessa ei päästy kuin kaksi käännöstä, kun kuului jo "riittää, näen jo teidän ongelman..!". :) Seuraaminen meni siis täysin uusiksi tämän muutaman metrin jälkeen. :D Hyvä niin, tätä jo oltiin odotettu, että joku kertoo, missä MULLA on ongelma. Koirahan osais kyllä, mutta se ohjaaja... Liikkeestä pysähtyminen oli ok, vauhtia juoksuihin vaan enemmän. Nouto myös ok, vauhtia siihenkin lisää. Liikkeestä seisominen on seuraamisesta kiinni, treenataan siis seuraamista! Silmät avaava juttu! Katselin tietty myös Lakun ja Leon treenit siinä sivussa, jotka Marianne teki. Tähän riittää pelkkä kuvaus "suu auki ja silmät pyöreinä".

*Sunnuntaina treenattiin TOKOa , jossa myös Doris-Burmalainen mukana. Kaikki lähdettiin tekemään perusasioista, milliäkään väärää hyväksymättä. ;) Kontakti oli päivän sana ja se tuntuikin olevan koulutuksessa mukana olleille noutajille aika uusi asia. Mutta kylläpä niistä sitten näkikin, kun ne hoksasivat mitä niiltä halutaan ja että kontaktin itse pitäminen on se juttu, ei ohjaajan pyynnöstä otettaessa! Tokopäivä antoi myös paljon mietinnän aihetta, vaikka olikin vanhoja tuttuja asioita.

Viikonlopun aikana itselle jäivät päälimmäisenä mieleen treenien vaativuuden nosto, "aina onnistutaan" joka treeneissä, luotto koiran tekemiseen ja kontaktinpito häiriöstä riippumatta! Näillä on hyvä jatkaa etiäpäin kohti seuraavia treenikertoja ja kokeita! Suuren suuret kiitokset Marianne viikonlopusta, ihan kokonaan vissiin meidän poppoon seura ei saanut pelästymään uudelleen tulemistakaan!! :)

Kuvia galleriassa sekä tokosta että nomesta! Bloggerin kanssa oli tämän aiheen kuvien asettelun kanssa hieman erimielisyyksiä, mutta eiköhän nuo kuvat mene ihan hyvin tekstin alussakin eikä lopussa.

torstai 16. syyskuuta 2010

TOKO ja NOME- kokeiluja

Koekausi sai jatkoa viime viikonloppuna, kun lauantaina oli tokokoe ja sunnuntaina nomen vastaava koitos. Kuvia lauantain tokoista löytyy galleriasta, voittaja ja avoin luokka meitä lukuunottamatta. HÄR ÄR DOM!

Lauantain toko oli hieman koekanimainen suoritus, pitkän tauon ja vähän treenaamisen kanssa ei välttämättä kannata osallistua kokeeseen. :) Doris teki liikkeet ja tuli kyllä mukana, mutta terävin puhti ei ollut mukana kehässä. Paikallaan makuu meni tosi hyvin, mutta toistaiseksi se on ollut paras liike aina Doriksella. ;) Kaukokäskyissä otti myös erinomaisen paikallaan olon, koira oli kuin liimattu maahan kiinni. Ei meinannut edes käskystä tulla luokse liikkeen vaihtumisessa, hmmmm.... Tuloksena AVO3 177 pisteellä. Tuomarina kokeessa oli Ralf Björklund.

Sunnuntaina sitten erilaisiin kokeisiin, näistä Buuris-Burmalainen pitää paljon enemmän! Edessä Salon Seudun Noutajien järjestämä NOME-B koe, johon osallistuttiin alokasluokassa, toinen startti siis edessä. Olimme iltapäivä-ryhmässä ja kuinkas ollakaan startti nro 15 eli viimeinen suorittamassa. Ennen meitä kukaan ei ollut päässyt jäljelle yhtä aamupäivän koiraa lukuunottamatta. Eipä siis hirmu suurin odotuksin uskaltanut lähteä liikkeelle, pääasia että koira tottelee ja tekee parhaansa!

Koe kulki järjestyksessä hakuruutu-kaksoismarkit-hakuruutu-ohjaus-hakuruutu.
Kaksoismarkki oli kaikille koirakoille haastava, usealta jäi 1. heitto kaislikkoon hakematta. Doriskellakin oli tärpällä pois saanti, mutta löysi sen kuitenkin sieltä, huh..! Ohjaus oli kallionkielekkeen takana vedessä, periaatteessa helppo jos vain sai koiran liikkeelle. Doris mietti muutaman käskyn verran olenko tosissani että uimaan pitäisi lähteä vaikkei mitään tippunut. Meidän heikkolenkki, ohjauksiin lähtö... Pieni tuskahiki nousi pintaan, kunnes Doris sitten kannsutuksen kanssa luotti lähtemisen kannattavaksi ja kannattava se olikin!! Mikä tunne ja kiven tippuminen sydämeltä, kun näki koiran huomanneen ohjausriistan! Vielä hakuruudusta muutama riista ja sen jälkeen arvostelua kuuntelemaan.

Tuomarille Doriksen työskentely riitti ja pääsimme jatkamaan jäljelle, vau! Jäljestys on Doriksen vahva alue, mutta silti liikaa ei uskaltanut tässä vaiheessa vielä hurrata! Treenikavereiden saattelemana siirryttiin jälkipaikalle ja pian Doris pääsi viimeiselle osiolle hommiin. Koira katosi nopeasti pusikkoon ja olo oli aika luottavainen. Takana seisoskelijat pelottelivat minkä ehtivät, mutta onneksi Doris pelasti tilanteen ja saapui takaisin harmaa kani suussaan! :.

Tuloksena siis ALO1 ja ensi vuonna kohti avointa luokkaa... Hui, hyppäys on varmasti suuri seuraaviin tavoitteisiin, mutta treenaamalla niistä haasteista selviää! Jospa Doris olisi mammalomalla toivottavasti alkuvuonna, niin loppukesästä jo sitten kisakunnossa!

Kiitokset kaikille kannustajille kokeen aikana, paljon mukavampi startata kun on tuttuja ympärillä! Erityisen suuret kiitokset haluaisin lähettää Kosken Mikolle, joka vuosi sitten Auran Nuuskujen epävirallisissa kokeissa kehotti tosissaan etsimään treeniporukan, josta saisi treeniseuraa ja apuja! Mikolla ei ole omaa facebook -tiliä (miksi ihmeessä!?!?), joten toivottavasti menevät tätä kautta perille kiitokset! Treenaisimme varmasti vieläkin omatoimisesti metsässä kaksoismarkkeerauksia ja hakuruutua ilman pientä eteenpäin potkimista...!

maanantai 6. syyskuuta 2010

Pentuja suunnitteilla

Vuoden 2010 lopussa ja 2011 alussa on tarkoitus haistella pentujen tuoksua, jos suunnitelmat toteutuvat kuten suunniteltu! Sekä Doris että Diva on tarkoitus astuttaa seuraavasta juoksusta, joka Divalla on oletettavasti marraskuun alkupuolella ja Doriksella tammikuun tietämissä. Tarkoitus ei alunperin ollut astuttaa tyttöjä näin lähekkäin, mutta suunnitelmat muuttuivat toisenlaisiksi... Pennuista luvassa kuitenkin erityyppisiä, joten ihan kopiopentueita niistä ole odotettavissa!

Molemmille on valittu ruotsalaiset urokset, joilla on hyvät luonteet ja paljon aktiviteettia omistajiensa puolesta. Divan uros, TK1 CIB & S & FI & EE & LV MVA Il Sano's Figo. "Figon" emänä on S JVA KVA TVA Il Sano's Soft Tail "Ilsa", joka on vuoden 2010 Flattimestari Ruotsissa. Myös Figon isä, Almanza Certain Timing, on saanut hyviä tuloksia NOMEn puolelta. Figo kisaa tällä hetkellä NOMEn voittajaluokassa, josta sillä on tuloksena ensimmäisestä kokeesta VOI2. Kokeita on vielä vuoden 2010 syksyllä muutama, joten lisää tuloksia tulee. Figo on kisannut myös tottelevaisuuden puolella hyvin tuloksia. Figo on hauskin tapaamani flatti, se osaa olla varsinainen hurmuri, se ei ota elämästä turhaa stressiä ja tottelee ilman turhia kokeiluita. Pennut tulee asumaan ja luovutetaan vanhempieni luona Kiikalassa, Salon seudulla. Pentue tulee omiin kennelnimiin, ensimmäinen Maahismäen-pentue.

Dorikselle valittiin monta eri lajia harrastava S (n) MVA S JVA TK1 TK2 Flatterhaft Movie Star, joka on tokossa jo EVL-luokassa. NOME:n puolella kisaavat AVO:ssa ja palveluskoirien jäljellä korkeammassa luokassa. "Dieselin" emä on S JVA Flatterhaft Formula Fox ja isä INT & POHJ MVA TK1 TK2 TVA Almanza Scene Stealer. Dieselin takaa tulee siis sekä toko- että mejäosaamista, jotka ovat lähellä sydäntäni lajeina ja joita toivon periytyvän myös Doriksen pennuille hyvinä ominaisuuksina. Dieselillä on Ruotsissa jo muutama pentue, joissa se on jättänyt hyvää ja tervettä tulosta. Pennuilla on hyvä riistavietti ja ovat pärjänneet näyttelyissäkin. Diesel on työintoinen koira, joka työskentelee halusta tehdä töitä jatkaen ilman väsymystä! Kotona se on huomaamaton, rennosti ottava perheenjäsen, joka tulee toimeen kaikkien kanssa. Pentue tehdään yhdessä kasvattaja-Chrissen kanssa, pentue on Doriksen sijoitussopimuksesta ja tulee kennel Flatkiss nimiin! Ensi kevät kuluu kaiketi pitkälti Lahdessa pentuja hoitamassa!

Uskon, että molemmat urokset tasapainoittavat omia koiriamme ja tuovat niille lisää arvostamiani ominaisuuksia; työskentelyintoa, malttia, vahvoja liikkeitä ja hyvää turkinlaatua työskentelyä ajatellen. Varsinkin Divan ja Figon pentuetta odotan mielenkiinnolla mitä sieltä tulee aikaansaannoksena! Alkua ajatellen sopivat mielestäni hyvin yhteen, toisaalta sieltä voi syntyä vaikka minkälaisia palleroita! Totta kai Doriksen pentue on myös erittäin odotettu, oman kulta-koiran jälkikasvuun toivon periytyvän edes hitusen Doriksen hassun hauskaa ja sydämellistä luonnetta! Kieltä ja sen käyttöä unohtamatta...!

Yhteydenotot Divan pentueesta minulle: Mia Lehtinen, mia.lehtinen (a) wippies.fi, 050-3764517

Yhteydenotot Doriksen pentueesta: Christina Kiuru, flatkis (a) phnet.fi, 050-5555075

Kokeiluja tulosten kanssa ja ilman

Doriksen kanssa ollaan parin viikon aikana kokeiltu kaikennäköistä uutta koerintamalla. 28.8. olimme lappeenrannassa ensimmäisessä NOME-startissamme, missäs sen pienemmässä kokeessa kuin Flattimestaruudessa... Koe oli melko lailla erilainen kuin johon olimme tottuneet maastoltaan, paikalla oli metrin korkuista kaislikkoa ja heinää. Doris selvitti ykkös- ja kakkosmarkkeerauksen, mutta jo hieman etukäteen pelkäämäni ohjaus veteen ei enää sujunut. Doriksella on ollut hieman se asenne, ettei sinne mennä jos ei varmasti jotain ole sinne lentänyt. Eli aivan treenauksen puutetta tällä kertaa! Kokemuksena kuitenkin erittäin mielenkiintoinen ja opettava, eipä moni muukaan koira tulosta kyseiseltä paikalta saanut. Tuloksena siis ekasta startista ALO0.

4.9. kokeiltiin erilaista lajia, kun käytiin dobermannien keskellä suorittamassa BH-koe. Onneksi parina oli toinen "lällykoira", labrodori, joten ihan yksin ei oltu kovassa seurassa. ;) Koe meni ihan hyvin, Doris suoritti kaikki liikkeet hyväksytysti ja sai näin ollen BH-kolutustunnuksen. Virheet löytyivät, kuinkas ollakaan, ohjaajasta, joka on juuttunut vartaloapuihin, eikä vaadi koiralta riittävästi vaikka potentiaalia olisi. Nyt siis niitä treenaamaan jatkossa... Pääasia on kuitenkin, että tavoitteena ollut BH saatiin suoritettua, jonka jälkeen voidaan keskittyä muihin lajeihin! Riippuu jos nyt suojelusta ei innostuta... ;)

Edessä tämän vuoden puolella vielä parit tokokokeet sekä nomekoe, eiköhän siinä ole riittävästi lävitse kahlattavaa. Siinä sivussa koitetaan keskittyä töissä käyntiin ja raksalla duunailuun! :)

sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Kesä menee menoissa...

Pienen piikittelyn tuloksena päätin päivitellä blogia hieman ajantasaisuuksiin ja muuttaa päivityspvm hieman tuoreemmaksi uudeksi ulkomuisteltavaksi. ;) Myös kotisivut on nyt päivitetty, kesällä pidellyt muka niiiin kiirettä, ettei tämänmoiset puuhat ole olleet muka tärkeitä.

Noh, hieman totta kylläkin, melkoista menoa koko kesä ollut töiden osalta! Onneksi kesäkukat ja valmistujaisruusut on nyt myyty ja elo alkaa uuden työn parissa säännöllisimmissä aikatauluissa. Melkeinpä osaa nyt arvostaa kahta vapaata päivää viikossa tästä edes. Samoin kokeiden osalta homma helpottuu huomattavasti. :)

Kesän aikaisia tuloksia pääsee lukemaan kotisivujen uutisista, linkkipä tässä sivuilla.

Kuvia, valitettavasti, on kertynyt erittäin laihanlaisesti kesän aikana, jokunen otos kuitenkin alla kesäfiiliksistä viikon merireissun ajoista!






Syksyllä suunnitelmissä on vihdoin ja viimein päästä ja saada paikka NOME-kokeeseen Doriksen kanssa. Tähtäimenä jonkinmoinen tulos ALO-luokasta ja silmät päässä kokeesta lähteminen. Niiden putoaminen häpeämälläkään tuskin on mahdotonta... Myös tokossa on tarkoitus startata kelien viilennyttyä, kesän aikana kahdessa hellekokeessa käyneenä opin sen, ettei enää ikinä kokeeseen koiran kanssa niillä ilmoilla. Oli kisa mikä hyvänsä!

Divan kanssa koitetaan taippareita heinäkuun lopulla, johon asti on hoidessa luonani. Kokeillaan miten yhteistyö mun kanssa toimii kokeissa. Neiti pelittää harjoituksissa hyvin, mutta ei tarvita kuin pieni vipu, jolloin neidin sisäinen diivailija nostaa päänsä ja työskentely muuttuu omatoimiseksi. Aika diivamainen Diva, nimi näyttää olleen enne... Seuraavan koiran nimi täytyy miettiä huolella. ;) Taippareiden jälkeen Diva pääsee takaisin kotiin vanhempieni luo kyyhky- ja sorsametsälle!

Pimu viettää maalaiselämää klanin kaulan kanssa, kuten kesäkuvista varmasti huomaa! Uinnista kaula alkaa punoittamaan erityisen paljon, joten päätin viedä alueen kuivumisen parantamiseksi siitä karvat. :) Musta tulis hyvä lampaan keritsijä.

Nero jatkaa elossa kiikuttamistaan, helteistä se on selvinnyt aika hyvin ilman ongelmia. Lämmin tietysti on, mutta mennä porskuttaa aika rauhalliseen tahtiin. Aika kuiva kaveri on jo ja patteja on joka puolella kehoa.

Nessimer Nerelius Lochnessin hirviö, kutsuttu myös nimellä Nessi, kasvaa parhaillaan jalkaa ja mennä juosksee isojen koirien perässä. Pian se on rokotuksiltaan yhteiskuntakelpoinen, joten eikun treeniä tulevaa elämää varten kehissä ja koulutuksissa!

torstai 6. toukokuuta 2010

Nome kimppatreenit 5.5.

Keskiviikko illalla klo 18 aikoihin Busterin (ei valitettavasti oman) kokka näytti kohti Vartsalan saaristoa Halikossa. Muutaman minuutin venematkan jälkeen rantauduttiin Ahtien mökkimaisemiin ja siellä oleviin treenisuunnitelmiin. Kuviona oli eteenlähetys vedessä, kaksoismarkkeeraus veteen ja hakuruutu maalla. Mukana myös haulikko tuomassa ääntä treeneihin. Ihanaa päästä merelle talven kuivalla maalla elon jälkeen, mä voisin vaikka asua koko kesän veden ympäröimänä, jos vain mahdollista töiden puolesta!! Tuskinpa koirillakaan vastaan laittoa löytyisi. :)

Eteenlähetys vedessä oli ihan uusi juttu meille, ja siltä se myös näytti! Doris oli niin täpinöissään jo ampumisesta, että korvat oli ihan outo asia sille... Sokkona eteenlähettäminen ei toiminut lainkaan, vaikka ajattelin haulikon ja edellisen koiran suorituksen hieman avittaneen sitä. Tehtävää siis helpotetiin siten, että Doris näki mihin lintu tippui. Tällä kertaa suoritus oli helppo ja noutoonlähtö tapahtui oikeaan suuntaan ja sorsa palautui hyvin rantaan.

Kaksoismarkkeeraus meni Doriskelta paremmin kuin osasin odottaa. Lintuina oli lokki ja sorsa, joista lokki luonnollisesti näkyy paremmin rantaan. Ensin heitettiin lokki, sitten sorsa ja sen jälkeen noutoon. Doris lähti ensin sorsalle ja palautti sen hyvin käteen asti. Tämän jälkeen se oli heti lähdössä lokille uudelleen, se siis musiti että siellä on jotain haettavaa!! Jes! Sillä on aika kauan ollut hieman vaikeuksia uudelleen lähdölle muistamisessa. Tosi tyytyväinen siis tähän!

Hakuruutu meni vanhaan tapaan hyvin ja Doris työskenteli siellä tasaiseen tahtiin. Hakuruudussa oli 10 riistaa, jotka olivat variksia, lokkeja, fasaani, jänöjussinen, sorsa ja korppi. Haetutin ruudusta 8 otusta, joista viimeinen oli korppi. On se ällöttävä... Doris toi sen hyvin ja luovutti käteen asti kaikki muutkin riistat.

Toukokuun nomekoe peruuntui työvuoron vuoksi, ihan hyvä toisaalta. Vesiohjaus näyttää olevan vielä aika hukassa, joten turhaan sitä kokeeseen oltaisiin menty treenaamaan. Seuraavan kerran kokeisiin koitetaan kesäkuun puolen välin jälkeen uudelleen. Ehkä silloin taas hieman osaavimpina. ;)

Suuret Kiitokset Mikolle ja Realla mökkimaastojen tarjoamisesta treenikäyttöön ja Elisalle, Jarkolle & Merlelle hyvästi treeniseurasta! Tavoitteita treenien suhteen itse kullakin! :)

tiistai 27. huhtikuuta 2010

Koekausi starttaa pian...

Huh huh, miten aika suorastaan liitää ohi kaikkien suunnitelmien ja arkihommien! Huhtikuu on mennyt aivan käsittämättömän nopeasti ja toukokuu häämöttää jo uusien haasteiden kanssa! Tänä vuonna Doriksen kanssa on tarkoitus keskittyä nomeen sekä tokoon ja toukokuussa on molemmista koe. Myöskin mejä pitäisi saada mahtumaan kalenteriin... Nomea ollaan treenattu porukalla pitkin talvea ja kevättä, tokon kimppatreeneissä ollaan käyty kerran tänä keväänä. Jatkossa tokotreeneissä käydään keskiviikkoisin opettelemassa uusia asioita.

Nomessa starttaamme ensimmäistä kertaa ALO-luokassa ja tokossa siirrymme suorittamaan AVO-luokan liikkeitä. Nomen osalta en uskalla asettaa muuta tavoitetta, kuin että tulos saataisiin kasaan. Koe on ihka ensimmäinen, joten sen vuoksi ei suuria tulostavoitteita ole. Tokossa tavoitteena saada innokas suoritus hyvällä mielellä, siis koiralle. Ja tietty myös ohjaajalle. ;) Mitä enemmän pisteitä, sen tyytyväisempiä ollaan. Doriksen emän veljestä tuli viime viikonloppuna FI TVA Flatkiss Alexis Merlot, joten jotain potentiaalia pitäisi suonissa virrata. :D Vaikka Marianne ja Laku ovat kyllä tehneet suuren työn saavutuksen eteen, Hirveän Suuret Onnittelut Kaksikolle!!

Huhtikuun aikana olimme muutamissa päivän mittaisissa koulutuksissa Doriksen kanssa. 10.4. olimme Turussa tokokoulutuksessa Lentsun opissa. Teemana oli kullakin koirakolla jokin oma ongelma ja tähän saatiin apua. Kumma kyllä, jokaiseen ongelmaan löytyi ratkaisu asiansa osaavalta henkilöltä, ohjaajilla ei aina vaan kolahda korjaustavat itsekseen mieleen. Mielettömän motivoiva päivä sekä runsaasti uusia ajatuksia saada tokosta koiralle maailman itsestään selvin ja hauskin toimintatapa! Kuvia paikan päältä galleriassa.

Sunnuntai 18.4. meni nomekoulutuksen parissa Köyliössä Jori Saastamoisen opissa. Doriksen kanssa hyppäsimme vähän suuriin saappaisiin, en ollut vielä uskaltanut vaatia siltä niin vaikeita tehtäviä joita suoritettiin, mutta hyvinhän tuo toimi!! Ohjaajalle siis hieman miettimisen aihetta omassa toiminnassaan ja eteenpäin menemisestä... :) Kuvia tapahtumista myös galleriassa omassa albumissa. Molemmista koulutuksista saimme paljon irti sekä omista suorituksista kuin myös muiden ongelmia tai suorituksia katsoen. Lisää päivän mittaisia teemakoulutuksia meille!

Toukokuun aikana on tarkoitus päivtellä blogia hieman useamman kerran, kuin huhtikuun hulinoissa on tullut tehtyä! Saas nähdä. Alla uudet kuvat Pimusta ja Doriksesta. Pesin molemmat tytöt ja trimmasin siinä samalla kertaa. Doris voisi karvoinensa mennä vaikka näyttelyyn, Pimu taas koki hieman rankemman karvan lyhennyksen. ;) Pimu kanssa ajatuksena oli ehkäistä kesän märkäihottumat ja kuran kantaminen sisälle valtavissa pöksyissä, hännässä ja mahakarvoissaan.

Nakki lentää, koska saa luvan lähteä...!?

Pimu-neiti ~5 v.

Doris-dorkalainen vajaa 3 v.

sunnuntai 4. huhtikuuta 2010

Pitkäperjantain perinne :)

Pitkääperjantaitaita vietettiin perinteisesti jo 4 vuoden jälkeen Salon Seuden Noutajien järjestämässä match showssa. Itse olin tänä vuonna ensimmäistä kertaa töissä tapahtumassa, mutta Anni ja muu perhe hoitivat koirien kanssa osallistuisen tapahtumaan! Ilma suosi erittäin hienosti tapahtumaa, aurinko alkoi puolilta päivin paistamaan ja paistoi koko tapahtuman loppuun asti. Kehäsihteerinä pienten kehässä itse häärin, kun Doris oli Annin kanssa lapsi-koirakehässä, Doris isoissa koirissa, isä oli Divan kanssa mies-koira kehässä ja äiti Neron kanssa veteraaneissa. Päivä oli oikein onnistunut, ei satanut, kehäsihteerin hommat hoituivat ihan hyvin ja sijoituksiakin tuli porukoille:

Anni ja Doris lapsi-koira 3., n 12. osallistujaa
Anni ja Doris isot koirat pun 3., n. 30 osallistujaa
Mervi ja Nero sin 3., n. 15 osallistujaa
Jouko ja Diva mies-koirakisassa, ei sijoitusta, osallistujia n. 25 kpl.

Kiitokset kaikille mukana olleille ja onnea menestyjille! :)

tiistai 30. maaliskuuta 2010

Thaimaan reissaajat

Kävimme maaliskuun alkupuolella 2 viikon matkalla Krabissa Thaimaassa. Maa oli juuri niin hieno kuin on kehuttukin, vaikkein ihan sitä uskonut ennen matkaa. Paikan päällä tuli kokeiltua kaikenlaista uutta, esim. norsulla ratsastusta, kanootilla kuljeskelua ja erilaisia ruokia. Aika kului nopeasti, mutta kotiin oli kiva tulla taas koiria katsomaan. Pimu oli hoidossa "anoppilassa" ja Doris Divan & Neron kanssa Kiikalassa mamman ja pappan huostassa. Tytöt olivat olleet kiltisti ja kaksi viikkoa meni niiden kanssa kuulemma hyvin.

Kuvia reissusta galleriassani.

perjantai 26. helmikuuta 2010

Vieraita, treeniä, tulevaa...

Taas on ollut aktiivisempi kausi tekemisissä ja touhuissa. Aluksi voisin todeta onnellisena, että elämä opiskelijana on nyt viimeistä kurssin arviointia odotellessa ohi ja kohti työelämän suuntaan jatkossa! Nyt voi unohtaa koulutehtävien stressaaminen ja siirtää se aika koirien koulutukseen!


20.pv lauantaina kylässä kävi ihastuttava 9 vko vanha jackrusselin pentu, jolla luonnetta oli kyllä ihan terrierimäisen maineensa verran! Kooltaan oli pieni, mutta asenteeltaan kuin jo iso koira! Doris oli ihanan hellä pennun kanssa, Nero mörähteli ja juoksi pentua karkuun, Pimu vältteli tuota "inhaa" pakkausta ja Diva otti kaverin vastaan omalla persoonallisella tavallaan. Pentu viihtyi koko illan isompien joukossa, välillä nukkuen ja välillä vauhtia oli sata lasissa! Pissat tuli illan aikana paperille hienosti joka kerta. Lisää kuvia kääpiökokoisen koiran vierailusta albumissa.


Omia treenejä ollaan otettu pariin kertaan dameilla kotosalla, eteenmenot ja taakselähetykset sujuvat jo pitkältä matkalta hyvin, etäisyyttä on enimmillään ollut 100 m tienoilla. Eteenmeno sujuu jo suhteellisen varmasti, mutta taakselähetys on oikeinkin hyvin hallussa. Ihanaa nähdä miten lamppu on syttynyt oikein hienosti! markkeeraukset lumihankeen menevät muuten hyvin, mutta damit uppoavat niin syvälle hankeen, ettei koirat löydä niitä sieltä joka kerta. Eli omaan rämpimiseen päätyy toisinaan ne treenit. Tämänpä vuoksi markkeeraukset otetaan ohjelmaan vasta lumien sulettua. ;)

Nome-kimppatreenit oli taas pitkästä aikaa 26. Salon seudulla Halikossa, tällä kertaa meren jäällä! Automatka oli mielenkiintoinen, jään päällä oli paikoittain vettä ja sohjoa sen verran, että omalla pikkuautolla ei olisi ollut asiaa niiden paikkojen yli, kiinni olisi jäänyt. Jotenpa kiitos Mikko ja Rea kyydistä! Päivän treeneissä ohjelmassa oli riistoilla hakuruutu kaislikosta, kolmiosainen muistitreeni ja muisti+kaksoismarkeeraus osio, tekemistä ja mietettä koirilla siis riitti!

Doris aloitti hakuruudussa ja toi sieltä viisi varista ja fasaanin. Hienosti teki töitä ja vauhti ei juuri loppua kohden hiipunut, lumi toki lisäsi vastusta jonkun verran. Viimeisen koiran lopetettua hakuruudussa Doris haki vielä kaksi ruutuun jäänyttä varista pois sieltä. Oma pieni hakukoira! :) Muistit ja markkeeraukset onnistuivat erinomaisesti! Ainoastaan viimeiseen muistirastiin Doris otti oman reitin, mutta tuli fasaani sieltäkin haettua, omalla reitityksellä. Kovin kovin tyytyväinen olen päivän saldoon, muistit kun ei ole tähän asti ollut Doriksen vahvin osa-alue!

Tokoa oltiin treenaamassa pitkästä aikaa muualla kuin kotipihalla nometreenien jälkeen 26.pv. Extempore-treenireissu oli oikein antoisa, uusia ideoita ja liikkeiden paloittelua tuli taas muistuteltua mieleen! Doriksen seuraaminen on parantunut koko ajan vähitellen ilman sen kummempaa hiomista ja luoksetulon pysäytys on suhtkoht hieno! Periaatteessa kaikki liikkeet sujuvat hyvin, mutta hiomista, esim. noudon palautusvauhtia ja kaukokäskyjen varmuutta vieraassa ympäristössä, täytyypi harrastella vielä ennen kesän kokeiden korkkaamista! Mutta aikaahan meillä on kesään vielä, tai ainakin niin voisi tässä vaiheessa kuvitella! ;)

Hiihtolomallaan Anni viettä 3 päivää Pöytyällä luonamme, ja keksittiin kaikennäköistä humputtelua. Kuvia lumisista maisemista albumissa. Doris mm. sai valjaat päälleen ja Anni istahti pulkkaan samaan aikaan! Lopputulos alla:

Alku näytti hyvältä...

...ja tämä oli lopputulos!

maanantai 15. helmikuuta 2010

Laskiaisrieha Halikossa

Laskiaissunnuntain ja ystävänpäivän vietimme Halikossa Koirakerho Tassujen match showssa ja oheistapahtumia kokeillessa. Paikalla taas paljon tuttuja, joten päivä kului oikein mukavasti! Itse en esittänyt koiria ollenkaan, paikan päällä oltiin siskoni Annin harjoittelemista varten. Ja "suhteellisen" hienosti päivä menikin, eipä oikeastaan paremmin olisi voinut mennäkään!

Anni osallistui Doriksen kanssa junnu-koirakilpailuun ja isojen koirien luokkaan. Anni toimi myös varahandlerina pienten punaisissa esittäen Niitti mittelin, Marika kun oli toisen koiransa kanssa samaan aikaan punaisten isossa kehässä. Ja tässäpä tulokset päivän saldona:

Anni ja Doris junnu-koirakisan 1. !
Anni ja Niitti pienten punaisten 1.! Niitti myöhemmin Marikan kanssa BIS-4!
Anni ja Doris isojen punaisten 1. ja BIS-1!!!
Junnu-koirassa, isoissa ja pienissä oli kaikissa eri tuomarit, BIS-kehän otti pienten tuomari.

Melkoista meinikiä...! Toista samanlaista päivää tuskin ihan heti osuu kohdalle, vaikka tuomarit kovin kehuivat Annin koirien esittämistä ja käsittelyä kehässä. Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavia tapahtumia! Kuvia tulee kun Marika saa koneeseen virtaa. ;)

Junnu-koirakehässä tuomarin kanssa (Silja Åkerfelt)

Niitin kanssa pienten punaisten kehässä

Nerokin oli reissussa mukana, Vanhalla-Herralla kävi aika välillä pitkäksi,
kun veteraanikehää ei järjestettykään.

Kuvat olen näpsinyt Marikan kameralla, Kiitos lainasta! Oma oli autossa... :D Lisää kuvia Marikan kuva-albumissa.

tiistai 26. tammikuuta 2010

Muutama kuvatus!


Aurinkoisen päivän vuoksi piti taas muutama räpsäisy ottaa, ja kuvia katsottavissa galleriassa.

Otimme myös pieniä pätkiä treenejä tänään Doriksen kanssa, tällä kertaa rusakolla, damilla ja hieman tokoa. Aloitimme rusakolla, joka oli melkoisen painava ja kookas. Jo pelkän koon vuoksi otettiin vain linjaa eikä sen vaativampaa, ja se sujui hyvin ja rivakasti!

(c) T. J-S.

Rusakon jälkeen otettiin lenkin yhteydessä Pimun viilättäessä peurojen hajujen perässä Doriksen kanssa damilla linjaa sekä taakselähetystä. Linja oli n. 100 m ja se meni lumipolkua pitkin hyvin. Alussa ei meinannut taas lähteä, mutta yhtäkkiä hokaisi mikä homma tää taas olikaan. Jos ei olisi ollut niin aurinkoista, olisi hehkulampun syttymisen varmasti voinut nähdä. ;) Taakselähetykset meni oikein hyvin. Matkaan damille oli n. 50 ja itse oli 20-30 metrin päässä antamassa "eteen"-käskyn. Lähti välittömästi käskystä ja toi damin hyvin sivulle joka kerta. Kyllä tuli hyvä mieli. Tokoliikkeistä otettiin kaukokäskyjä ja seuraamista pienen pienissä pätkissä joka suuntaan. Vasemmalle siirtyminen muutaman askeleen verran menee jo melko sulavasti, oikealle mentäessä on vielä hieman hajurakoa, mutta ihan siedettävissä määrin. Taakse otettavat askeleet Doris on nyt hokannut ja se ei ole enää ihan toivotonta. ;) Eteenpäin siirtymissä on erittäin tarkkana mihin seuraavaksi mennään ja katsekontakti on nykyään pidempiaikaista kuin ennen. Kaukot meni tänään hyvin, näyttäisi olevan keskittymiseen liittyen että pelittääkö vai ei. Tietää varmasti miten tehdään, mutta aina ei ole mukana mitä tehdään. Täytyy siis opetella itse kertomaan sille, mikä liike on seuraavaksi vuorossa.

Pieni poseeraus väliin, vähän on talvikunnossa lämmikettä luiden päällä.
Ikää kuvassa on jo reipas 2,5 vuotta!

(c) T. J-S.

Ja muutama vauhtikuva vielä. Lumi on aivan ihanan puuterimaista pelloilla, joissa kelpaakin tarpoa jonkun matkaa lenkeillä. Koirien lihaksistoa (ja omia myös) olen koittanut hieman "rääkätä" lumihangessa kulkemalla auratun tien sijaan osan suorasta peltoaukeasta lumihangessa. Pimu ei ymmärrä lainkaan tätä lumihangessa tarpomista, kun 2o metrin päässä menee aurattu tie, aivan käsittämätön ajatus sen mielestä...! Joten se poistuu mun ja Doriksen seurasta pellolta ja siirtyy auratulle tielle sieltä mulkoillen omaan tyyliinsä "Vitsit ootte tyhmiä, täällä menee oikea tiekin!". Ihan niin Pimua...! Doris juoksee sitten edestakaisin mun ja Pimun välillä, mikä ei taas ollenkaan ole huono homma Doriksen habaa ajatellen. ;)


maanantai 25. tammikuuta 2010

Nome, nome, nome... :)

Taas ollaan treenattu, yltiö ahkeria ollaan siis nykyään! Paritkin yhteistreenit on ollut tammikuun aikana viime päivityksen jälkeen, 10.1. sekä 23.1. Molemmat treenit ollaan oltu Salon poppoon kanssa, toisinaan aikaa on mennyt enemmän kahvitteluun kuin ulkona seisoskeluun, mutta treenien purku ja seuraavien suunnitteluhan on se tärkein osuus, eikö..!?

10.1. treenit oli mun suunnitteluvuoron alla ja treenit toteutettiin riistan kanssa. Mukana oli niin lokkia, varista, sorsaa, pupua, pyytä ja yksi korppikin (joka haisi aivan kamalalta!!!). Treeneissä otettiin malttia dameilla, markkeerauksia ja linjaa riistalla. "Apupoikien" avustuksella päästiin myös Doriksen kanssa treenaamaan, vaikka osan treeneistä ohjasinkin. Malttiosuus meni hyvin, jota ollaan treenattukin. Ykkösmarkkeeraukset meni hyvin ja vauhdikkaasti, palautukset oli hyvät. Lumiset linnut, lokit, varis ja pyy, hieman inhotti ja otetta korjasi kerran muutamassa noudossa, mutta muuten hyvin. Kaksoismarkkeeraus sujui ensimmäisen noudon osalta hyvin ja toiseenkin lähti innokkaasti, mutta ei enää muistanut toisen putoamispaikkaa. Tätä siis treenaamme jatkossa, kuten ennakkoon vähän ajatuksissa olinkin. Linjaharjoitus meni erittäin hyvin ennakkoajatuksiin verraten. Linjassa vietiin ensin yhdessä n. 50 metriin varis, jonka koira haki "eteen"-käskyllä. Tämän jälkeen vietiin yhdessä n. 80 metriin varis, jolloin edellinen riistapaikka piti ylittää. Riista näkyi hieman lähetyspaikalle. Tämä onnistui hienosti, vähän etukäteen pelkäsin Doriksen jäävän vanhaan, "tuttuun" paikkaan etsimään riistaa, mutta hienostipa se meni sinne minne piti. Linjan jälkeen kokeiltiin vielä korpin noutoa ja kantoa lyhyelti, jonka Doris handlasi hyvin. Aivan kuvottavan hajuinen lintu!

23.1. treenit olimme vain opiskelijoina, vuorossa oli malttia ja linjaa dameilla. Malttiosuudessa oli häiriödami noudon palautuslinjalla, jonka Doris ylitti hyvin. Vähän jännitti yrittääkö se vaihtaa... Mutta ei. :) Seuraavana oli damin pudotuksen näkeminen, seurautus ja nouto, jossa hieman Dorista houkutti seurautuksesta noutaa dami. Pieni "kröhöm" kuitenkin riitti ja nätisti palasi vierelle. Omaa vuoroa seuraavalle osuudelle odotellessa lämmiteltiin varpaita ja otettiin markkeerauksia umpihankeen sekä tiellä taakselähetyksiä. Linjassa tehtiin samaan tapaan kuin edellisellä kerralla eli ensin vietiin lyhyemmälle matkalle ja sen jälkeen edellisen paikan yli kauemmas. Tällä kertaa kauempi dami ei näkynyt lähetyspaikalle. Lyhyempi linja meni hyvin. Tällä kertaa kävi se, mitä ei viime kerralla käynyt, eli nyt se jäi kauemmaksi lähettämisellä ensimmäiseen damin paikkaan haistelemaan. Muutaman uusintalähetys-yrityksen jälkeen avustaja kävi näyttämässä kauempana olevaa damia, jolloin uudelleenlähetys onnistui. Vielä jäi kerran jotain riistapolkua haistelemaan matkalla, jonka jälkeen muisti damin avustajan avulla. Palautti sitten hyvin kun vihdoin ja viimein oikeaan paikkaan löysi itsensä, mitähän mahtoi pienen koiran päässä liikkua...!? Tätä emme ole treenaneet kovinkaan paljoa ja se näkyi heti. Lisää siis treeninkiä tälläkin saralla.
Doris oli koko treenin ajan ilman talutinta, ensimmäistä kertaa kokeilin mitä homma sujuu näin ja kuinka kauas kaveri karkaa. Hyvin neitokainen pysyi "jaloissa" myös vapaana ja kulki nätisti vierellä siirtymäkohdilla. Ajoissa täytyy tätäkin aloittaa treenata, jos vaikka kokeissa päästään joskun AVO-luokkaan asti ja talutinta ei saakaan enää siellä käyttää...! :)

Alla muutama kuva:

(c) Pasi Aaltonen

(c) Mikko Ahti

Tokossa ollaan liikkeidenpaloja treenattu kotona omin toimin ja hyvin sujuvat jo osa AVO-luokan liikkeistä. Seuraamiseen tarvitaan vielä pitkäjännitteisyyttä, mutta sekin paranee eteenpäin päivä päivältä. Kaukokäskyt on jo aika varmat, hyvällä mallilla on luoksetulon pysäytys ja liikkestä maahanmeno. Mitäs vielä... Estehyppyä ei olla paljoa päästy treenaamaan nykyisillä asuinsijoilla, mutta muutamat kerrat silloin tällöin on menneet ihan ok. Nouto on tullut muissa harrastuksissa varmaksi, joten eiköhän tässä jossain vaiheessa kevättä päästä kokeeseen koittamaan miten toimii! :) Myös mejää varten odotellaan lumien sulaessa, pakasteessa on jo monen jäljen verran materiaalia odottamassa! ;)

lauantai 9. tammikuuta 2010

Kuvia ja koulutuspäivä

Kamera on ollut aika hyvässä tallessa kameralaukun syövereissä jonkun aikaa, mutta jospa nyt vähän tsemppaisi sen kuljettamisessa paikaan jos toiseenkin. Alla linkkejä kuviin, joita on viime aikoina tullut lisäiltyä galleriaan.

NOME- koulutuspäivä Köyliössä 6.1.

Talviulkoilu belgien kanssa
8.1.

Loppiaisena 6.1. olimme Doriksen kanssa värittämässä hieman Satakunnan tollereiden järjestämää NOME-koulutuspäivää, olisi rivillinen tollereita ollut turhan punertavaa ilman meidän mustaa väritystä. ;) Oli mukana toki yksi vaalea labukkakin, joten ainoana ei oltu "vääränrotuisia". Koulutusta oli pitämässä Kati Tuominen ja ryhmänä meillä oli ALO. Lisämaustetta hyvälle treenipäivälle toi -25 asteen pakkanen, joka hieman muutti alkuperäisiä treenisuunnitelmia. Hyvin meni silti tämäkin malli, paljon taas saatiin ideoita!

Treenilistalla oli maltin harjoittamista toisten koirien kanssa yhdessä, linjaa häiriön alla ja linjaa polkujen ylityksin. Lisäksi olisi ollut vielä markkeeraus muistiharjoituksen kanssa, mutta kova pakkanen palelutti Doriksen tassuja niin kovin, että jätettiin viimeinen "rasti" tekemättä. Eipä ne omatkaan varmaat enää ihan +36 asteessa olleet, kun kotiin lähdettiin... Doris toimi treenien ajan erittäin hyvin ja suurella innolla, vaikein paikka sille oli lähteä eteenmenoon, kun selän takana lenteli dameja. Loppujen lopuksi eteenmenot onnistui hyvin kun tajusi, että suunta on ihan toinen kuin häiriöheitot. Polkujen ylitykset linjassa meni todella hyvin, lähtipä ilman polkua myös eteenmenolla hakemaan damia, jota ei vielä olla kotona treenattu.
Kamera oli mukana matkassa, mutta kuvasaldo jäi sormien jäykistymisen vuoksi vain muutaman koiran työskentelyyn... Kesää odotellessa... :)

Pakkasneitonen huurteisine ripsineen

Pimu rakastaa tätä niiiin paljon!

Polkua ristiin rastiin vähän kaikenlaiselta eläimeltä

maanantai 4. tammikuuta 2010

NOME treenailua

Ollaan viime aikoina käyty Doriksen kanssa muutamissa NOME-treeneissä ja treeneissä käydään myös jatkossa säännöllisesti. Vuoden 2009 loppuun asti meillä ei ollut porukkaa, jossa olisimme päässeet treenaamaan, mutta loppuvuodesta päästiin mukaan muutamaankin eri ryhmään aloittamaan laji tosissaan.

27.12. olimme "Salon porukan" kanssa treenaamassa hakuruutua ja linjaa. Hakuruutu Dorikselta sujui hyvin, toi dameja 5 kpl, joka riitti minulle. Osa dameista oli paljon lähempänä kuin kotona olen jättänyt, Doris vähän ihmetteli kun näin helpolla pääsi. Linja ei sitten onnistunutkaan muiden koirien kanssa rivissä lainkaan. Doris katseli ensin naapurin noudon ja olisi ollut halukas noutamaan naapurin damin omalla vuorollaan, ei muistanut että oma dami on viety myös kaislikon reunaan. Otimme eteenlähetyksen helpotettuna ja hieman lyhyemmällä matkalla, jolloin homma toimi hyvin. Treenamme siis tätä muiden koirien kanssa työskentelyä jatkossakin. ;)

3.1. treenasimme "Köyliön porukan" kanssa linjaa, muistia ja yhden markkeerauksen verran. Treenit onnistuivat erittäin hyvin, Doris otti eteenmenot hyvin, joskin matkaa oli vain reilun 20 metrin verran. Muisti jätettiin samaan kohtaan kuin eteenmenot oli tehty. Muistin suorittamisen välillä Terhi ja Päivikki treenasivat omia koirien, joita seurattiin Doriksen kanssa. Muistin Doris otti hyvin, täytyy myöntää ettei ohjaaja luottanut koiran toimiin ennen suoritusta. ;) Lopuksi otettiin vielä yksi markkeeraus ja motivoitu eteenlähetys, jotka menivät hienosti.

Nyt täytyy vaikeuttaa omia treenejä jonkun verran, jotta koiralle riittää haastetta ja päästään eteenpäin treeneissä eikä junnata paikoillaan. Seuraavat treenit on Köyliössä 5.1., jonne pääsimme tollereille järjestettävään NOME-koulutuspäivään mukaan, koska koulutus ei täyttynyt tollereista. Hyvä meille! :) 10.1. vedän itse Salon porukan treenit, mutta 23.pv Doris pääsee taas hommiin muiden kanssa! Alkuvuosi alkaa aktiivisin meiningein, muidenkin menojen täyttämänä!